Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tarinat

Tänne tulevat tarinat. Ja ennen kuin rupeat kirjoittamaan tarinaa, sinun pitää tietää nämä seikat:

Kirjoitamme menneisyydessä tapahtunutta eli näin: 

Menimme saalistamaan. Näimme kanin, mutta se meni piiloon.

Ensiksi. Kirjoitamme minä-muodossa eli näin:

Menin ulos leiristä. Sandra seurasi minua.

Puheenvuorot alkavat eri riviltä eli näin:

Menin ulos leiristä. Sandra seurasi minua.

"Miksi seuraat minua?" kysyin.

Puheenvuorot ovat siis "-merkin sisällä. ! ja ? ovat myös niiden sisällä, mutta kun siinä pitäisi olla piste se on näin:

"En minä sinua seuraa", Sandra sanoi.

Toivottavasti tästä oli apua :'D Ja tohon Nimi kohtaan laitat sutesi nimen ja tuon lauma. Sinun ei tarvi laittaa nettinimeäsi minnekään.

 

Vuodenaika: Syksy, riista on jo kaikilla laumoilla vähentynyt.

Jos et kirjoita KAHTEEN VIIKKOON sudellasi menetät sen.

 

Vieraskirja <  1  2  3  4  > [ Kirjoita ]

Nimi: Northerly(Bourne)

25.10.2016 14:03
Olin menossa pentupesälle, kun kuulin murinaa. Näin Ritan hännästä vilauksen, ja laukkasin pesän oviaukosta sisään, ja tyrmistyin. Näin Lumipallon selkä seinää vasten ja Ritan hänen edessään murisemassa ja väläyttelemässä hampaitaan. Tajusin äkkiä, mitä tapahtuisi ellen menisi väliin. Loikkasin pelokkaan Lumipallon ja vihaisen Ritan väliin. Rita ei huomannut, ja siinä samassa näin kuinka hampaat vilahtivat, ja tassuuni, joka oli Lumipallon pään korkeidella, tuli lovi.
"Rita!" huudahdin säikähteneenä. Naaras nosto katseensa.
"Nort- Nort- Northerly, mitä sinä täällä teet?" Rita henkäisi.
"Leikin jotakin Henkisutta joka pelastelee pentujaan raivotautisen suden kynsistä!" huusin. Lumipallo luikki ulos. Rita oli lähtemässä hänen peräänsä, mutta nappasin naarasta hännästä.
"Luuletko tosiaan, että voit tehdä noin kenelle vain, luuletko tosiaan? Jos luulet, olet yktä surkea kuin- kuin Omega!", olin varomaton sanoissani. Rita murahti.
"Se joka haukkuu, on itse", hän ärähti.
"Tässä tapauksessa ei! Minä en mestaa pentuja, minä en hyökkää kumppanini kimppuun, minä en-".
"Sinä et tajua että minä en tahtonut pentuja!" Rita huudahti vihaisena. "Älä valita minulle!"
"Entä jos valitan?!", äsähdin, ja astelin vihaisena ulos pesästä. *Mokoma hullu kirppukasa!*. Etsin Lumipallon seuraamalla hänen hajujälkeään. Hän oli puskassa piilossa.
"Lumipallo, sattuiko?", kysyin.
"Ei", hän vastasi.
"Oletko varma? Tule, mennään Alfan luo".
"Miksi?", pentu kysyi pelokkaana.
"Kerron Alfalle Ritasta", vastasin. Menimme Alfan luo, ja Betakin oli paikalle. Kumarsin. Susia kerääntyi paikalle, kun selostin tapahtumia, ja Alfan uilme vaihteli tyrmistyneestä vihaiseen.
"Menen puhuttelemaan häntä", Alfa sanoi.
"Ole varovainen", varoitin. *En tahdo nähdä Ritaa enää koskaan*, ajattelin tosissani.

//Rita?

Nimi: Mörkö (Bourne)

23.10.2016 13:56
"Etkö ole vieläkään laittanut niitä makuualusia!" huudandin.
"Tämä on milestäni epäreilua, olenhan Ritan pentu. Sillä joudun olemaan omega!", Lumipallo huudahti. Samassa Snow tuli paikalle.
"Pörrö tule pois sieltä!"huudahti Snow.
"Miksi?"pikkupentu huudahti.
"Tule nyt vain pois", Snow sanoi.
"En halua että leikit tuon verenhimoisen kannibaalihybriidin kanssa !"hän jatkoi ja katsoi Lumipalloa. Lumipallo murisi Snowille.
"Voinhan lähteä yhtäkkiä poiskin,että pikku Pörrökultasi voisi leikkiä!"Lumipallo tallusteli pois. Minä lähdin hänen peräänsä. Me lähdimme pentupesään.
"Olet niin kuin Rita", sanoin Lumipallolle.
"Oliko tuo kohteliaisuus?" Lumipallo kysyi.
"En kyllä tiedä mitä tuo tarkoitta ,mutta tarkoitin että olet yhtä itsepäinen, tyly ja rohkea kuten hän",sanoin.
"Et kyllä vastannut kysymykseeni mutta antaa olla", Lumipallo sanoi. Näin Lumipallon niskassa haavan.
"Vau vähä makee, mistä noita saa mäki haluun!" sanoin innokkaasti.
"Saat tälläisen kun haastat Ritan taisteluun!" Lumipallo vastasi.
"Aijaa?!" minä sanoin.
"Missä hän on?" Lumipallo huokaisi.

//Lumipallo? Pallukka?

Nimi: Lumipallo (Bourne)

22.10.2016 18:49
Emo ja isä olivat hetki sitten lähteneet keskustelemaan. Ebba oli luvannut vahtia meitä.
"Leikitäänkö jotain?" kuulin nartun äänen takanani. Käännyin ja näin Pallukan. Pallukka katsoi minua jäänsinisillä silmillään.
"Leikitään vaan!" huudahti Jääpallo, joka oli vieressäni. Huokaisin. En olisi millään jaksanut.
"No?" Pallukka kysyi.
"Kai minä voin", sanoin.
"Mitä me leikimme?" innokas Jääpallo kysyi. Mörkö ja Pörrökin tulivat luoksemme.
"Mitä te leikitte?!" pennut huusivat yhteen ääneen innokkaasti.
"Ei me vielä tiedetä", Pikkuinen selitti.
"Minä olen ainakin Bournen Alfa!" Pallukka huudahti.
"Eipäs, kun minä!" vanhempi Mörkö huudahti. Isä sanoi, että Mörkö ei varmastikaan aikuistuisi koskaan.
"Pallukka voi nyt olla", kuulin Isabellan äänen takanani. Mörön into hiipui vähän.
"Pallukka, sopiiko että minä olen Beta?" Mörkö kysyi. Pallukka nyökkäsi.
"Minä olen Metsästäjä!" Pikkuinen huudahti.
"Niin minäkin!" Jääpallo huudahti.
"Ja minä!" Pörrökin sanoi. Olin viimeinen, joka ei ollut sanonut kuka oli. Minua ei kiinnostanut koko leikki pätkääkään.
"Lumipallo, tiesitkös, että olet ihan niin kuin Rita pienenä!" Mörkö tiuskaisi. En tiennyt oliko tuo kohteliaisuus vai loukkaus, mutta ajattelin, että loukkaus. Murahdin.
"No minäkin sitten olen Metsästäjä", sanoin.
"Mutta meillä ei ole Omegaa!" Pikkuinen keksi.
"Sinä olet Omega!" tämä jatkoi. Huokaisin. Leikkihän tämä oli, mutta Pikkuinen yritti minun alistua hänelle. Rasittava kakara!
"Aloitetaan leikki", Jääpallo sanoi. Niinpä siis aloitimme.
"Metsästäjät, menkää jo saalistamaan, että saamme illaksi paljon syötävää", Pallukka käski. Onneksi en ollut Metsästäjä. Minun ei tarvinnut mennä saalistamaan kiviä.
"Omega, sinä saat mennä puhdistamaan makuualusia", Beta-Mörkö määräsi. Huokaisin. Vaihdoin leikisti makuualuset sekunnissa.
"Tehty!" sanoin.

//Pallukka? c:

Vastaus:

7 kp:ta

Nimi: Rita (Bourne)

22.10.2016 17:47
Katselin vaitonaisena, kun Alfa löylytti Omegaa. Samassa Northerly saapui luokseni Jääpallon ja Lumipallon kanssa. Northerly ei näyttänyt iloiselta.
"Minulla on sinulle asiaa", kumppanini sanoi. Ebba oli vieressämme Pallukan ja Pikkuisen kanssa.
"Ebba, voisitko vahtia hetken Lumipalloa ja Jääpalloa?" Northerly kysyi nartulta. Ebba nyökkäsi.
"Kyllä voin. Eivätköhän ne Pallukan ja Pikkuisen kanssa leiki", narttu sanoi. Northerly kiitti ja lähdimme tassuttelemaan kohti uloskäyntiä. Northerly oli pahalla tuulella. Pian olimme leirin ulkopuolella.
"Sinä teit haavan Lumipallon selkään, eikö vain?!" Northerly huusi. Nyökkäsin, mutten halunnut alistua tälle. Niin kuin en kenellekään.
"Miksi?" kumppanini jatkoi. Sille oli monta syytä. Ensinnäkin vihasin pentuja, toiseksi en halunnut lillua pentupesässä monta kuuta, enkä edes halunnut pentuja.
"En edes halunnut pentuja!" huusin Northerlylle. Northerly huokaisi.

//Northerly?

Vastaus:

3 kp:ta

Nimi: Pallukka (Bourne)

22.10.2016 14:15
Hiivin isäni Jacobin varjossa. Pikkuinen katseli lakastunutta ruohonkortta maassa. Hyppäsin Pikkuisen päälle.
"Hah, kiinni jäit Dawnilainen!" huusin. Pikkuinen oli heti leikissä mukana.
"Voi ei!" Pikkuinen kiljaisi muka hädissään. Näykkäsin tuon korvaa hellästi. Pikkuinen kiljahti teeskennellysti. Tipahdin Pikkuisen selästä ja aloimme painia. Kierimme yhtenä ruskea-vaalea pallona ympäriinsä.
"No niin rauhoittukaapas", Ebba haukahti lempeästi.nousimme istumaan karvat sikin sokin. Ebba nuoli meidät perusteellisesti. Pian sen jälkeen metsästäjät tulivat. Ruokaa oli saatu yllättävän paljon. Jimmy kantoi kahta ahventa. Sheilalla oli peräti joutsen. Jeremyllä ja Rowleyllä oli molemmilla yhdet vesimyyrät. Rowleyllä oli myös nokikana, jostain eksynyt. Toran suussa oli yksi reviirille eksynyt orava, sekä särki. Riistaa oli todella paljon. Nuolaisin huuliani. Alfa asteli eteen ensimmäisenä. Naaras söi jonkin verran joutsenta ja ahvenen. Sitten beta astui esiin. Beta söi ahvenen ja jonkin verran nokikanaa. Kun oli meidän vuoromme, Ebba söi vesimyyrän. Itse söin nokikanaa.Pikkuinen söi loput nokikanasta. Sitten kun oli Omegan vuoro, hänelle oli jäänyt särken pyrstöosa ja hieman joutsenta. Tunsin pienen säälin pistoksen sisälläni. Sitten Bournen lauma hajaantui ja kaikki menit omiin puuhiinsa.
"Päiväuniaika!" Ebba ilmoitti. Haukottelimme Pikkuisen kanssa yhtä aikaa, ja seurasimme Ebbaa mukisematta pentupesälle. Ebba käveli paikalleen kyljelleen makaamaan. Minä ja Pikkuinen pyörähdimme ja painauduimme emoni vatsaa vasten nukkumaan. Tunsin emon vatsaturkin, sekä Pikkuisen ruskean turkin kosketuksen. Nukahdin pian.

Heräsin myöhemmin Pikkuisen tökkimiseen.
"Olet unikeko", Pikkuinen tuhahti.
"Niin olenkin", huudahdin ja ponkaisin ylös. Ebba oli kuulemma nukkunut jonkin kovan päällä. Haistelin sammalta. Sammal haisi tunkkaiselle.
"Omega!" Ebba huusi suuaukolla. Omega viipotti luoksemme nopeasti.
"Vaihda makuusammaleni", Ebba käski. Onega ryhtyi heti vaihtamaan sammaleita.
"Pois tieltä pennut", tuo tuhahti ja pökkäsi meidät nenällään kauemmas niin että kellahdimme kovaan maahan kuonollemme. Sain jopa pienen haavan kuonooni. Omega näytti katuvaiselta mutta pian emon terävä ääni kuului.
"Omega!" emoni huusi. Omega jäykistyi.
"Millä oikeudella vahingoitat ja käsket pentujani?!" emoni raivosi.
"E-en millään", Omega sanoi korvat luimussa.
"Älä tee tuota enää ikinä!" emoni karjui.
"En", Omega vikisi.
"Kerron tästä Alfalle", emoni sanoi ja marssi ulos. Marssimme perässä. Kuonostani tihkui hieman verta ja pärskähdin.
"Oletko kunnossa?" emoni kysyi.
"Olen. Vähän nenään sattuu", sanoin vikisten. Ebba marssi Alfan luo ja esitti asiansa kumartuen. Alfa nyökkäsi ja loi halveksivan katseen pentupesän suuntaan.
"Hän saa kuulla kunniansa", Alfa sanoi. Kun Onega luikahti pois pesästä, Alfa kutsui tuon luokseen. Alfa aloitti nuhtelunsa raivokkaasti. Paikalle kerääntyi aina vain enemmän väkeä.
//Joku? Vaikka Lumipallo?

Vastaus:

15 kp:ta

Nimi: Lumipallo (Bourne)

20.10.2016 19:26
Katselin Jääpallon ja isän perään.
*Miksi emo on niin ilkeä?* ajattelin. Kun olin katsellut muiden emoja, eivät he tuollaisia olleet. Ebba, Isabella ja Snow olivat menneet pentuineen ulos. Heidän pentunsa olivat jo tarpeeksi vanhoja. Katselin hetken emoa. Emo ei tainnut siitä tykätä ja alkoi murisemaan. Säikähdin ja menin pienen puskan taakse. Emoni kuitenkin tuli tänne, otti niskastani kiinni ja viskasi minut ihan ulostuloaukon viereen. Niskaani sattui. Emo tuli eteeni ja murisi minulle uhkaavasti. Olin erittäin peloissani. Tiesin, että jos en menisi mihinkään, tämä purisi minua. Onneksi olin ulostuloaukon vierellä, joten pinkaisin juoksuun. Juoksin niin kovaa, kuin pienillä jaloillani pääsin viereiseen puskaan piiloon. Näin, kuinka emo pisti päänsä ulostuloaukosta, mutta meni takaisin sisälle. Huokaisin helpotuksesta. Yritin nuoleskella haavaani, joka oli niskassasani. Eihän se onnistunut. Vinkaisin kivusta, kun niskaani sattui. Kohta totuin kipuun ja katselin ympärilleni. Tajusin olevani jonkinlaisessa pesässä. Kävelin pesän päähän ja katsoin karhunvatukkapensaiden takaa ulos. Näin isän ja Jääpallon juttelevan pienen nartun kanssa. Pieni narttu puhui jotain Jääpallolle.
*Täällä voin vakoilla muita!* ajattelin innoissani. Ryömin eteenpäin, karhunvatukoiden alta. Edessäni oli taas uusi puska. Ryömin sinne. Nyt en ollut kenenkään pesässä. Tuo oli oiva piilopaikka. Sieltäkin pystyin vakoilemaan muita. Tarkastelin niskaani, niin kuin voin. Haava ei ollut iso, eikä se enää vuotanut. Jatkoin leikkiäni. Nyt näin lähistöllä valkean uroksen ja nartun.
*Snow!* ajattelin nähtyäni tutun nartun. Yritin ryömiä lähemmäs, että kuulisin mitä sudet puhuivat.
"Rita ei ole onneksi nähnytkään Pörröä pitkiin aikoihin", Snow sanoi.
*Rita?*, kuulin emoni nimen.
"Hänet pitäisi häätää laumasta. Hänhän uhkasi minua tapolla", uros-susi sanoi. Sydän hyppäsi kurkkuuni.
*Tappaisiko emo minutkin?!* ajattelin säikähtäneenä. En haluaisi enää leikkiä. Ryömin taate päin ja nousin seisomaan. Juoksin piilostani pois, isän viereen. Vikinäni ja haavani paljasti isälle, mitä emo oli tehnyt.

//Northerly? Joku?

Vastaus:

8 kp:ta

Nimi: Rapsu

20.10.2016 00:32
Anteeks laitoin Joshua vaikka piti olla Jacob oon tyhmä

Nimi: Pallukka (Bourne)

20.10.2016 00:27
Katselin leiriä ikävystyneenä. Uudet tulokkaat, Jääpallo ja Lumipallo eivät vielä voisi leikkiä. Joshua käveli luokseni.
"Voisin näyttää sinulle leiriä", Joshua sanoi. Ponkaisin pystyyn ja häntäni heilui. Joshua naurahti ja näytti minulle leiriä. Päätimme lähteä ulos leiristäkin.
"Pysy takanani Pallukka", Joshua lausui.
"Koskaan ei tiedä mitä tuleman pitää", hän jatkoi.
"Kyllä isä", haukahdin. Pian saavuimme rajalle.
"Tiedätkö mikä raja tämä on?" isäni kysyi. Nuuhkaisin ilmaa.
"En", sanoin.
"Se on Dawnien haju. Paina se tarkasti mieleesi", isäni kehotti. Nyökkäsin ja nuuhkaisin vielä ilmaa. Sitten jatkoimme matkaa.
"Tiedätkö mikä haju tämä on?" isäni kysyi hetken päästä. Nuuhkaisin taas ilmaa.
"Onko tämä Leojen haju?" kysyin Joshualta. Isäni nyökkäsi. Ravistin päätäni.
"Minun tassujani särkee", valitin Joshualle.
"Minä voin kantaa sinua", isäni haukahti. Yhtäkkiä Joshua alkoi murista ja tuon niskakarvat nousivat pystyyn.
"Pois reviiriltämme", kuulin oudon äänen. Pelko kouraisi vatsaani. Vilkaisin äänen suuntaan. Toinen suurikokoinen uros seisoi lähellä meitä. Katsoin urosta pelokkaana.
"Emme ole reviirillänne", isäni murisi.
"Häipykää silti! En kestä hajuanne", uros sanoi ja katsoi isää murhaavasti. Isäni murahti varoittavasti. Sitten hän nosti minut leukoihinsa ja lähti pää pystyssä pois.
"Seuraavalla kerralla nyljen sen", kuulin isäni mutisevan vielä. Pian olimme leirissä ja minä käperryin Ebban mahaa vasten. Pelko haihtui kun emon lämpöinen haju tuuditti minut uneen.
//Joku?

Vastaus:

6 kp:ta

Nimi: Northerly(Bourne)

18.10.2016 20:26
"Mitkä annamme pennuillemme nimeksi?", kysyin Ritalta.
"Mietitään...".
"Naaras on Jääpallo", sanoin.
"uros on sitten Lumipallo!", Rita määräsi.
"Sopii", naurahdin. Rita katseli pentuja ja murahti äreästi. Jääpallo ja Lumipallo kierivät maassa. Lumipallo tönäisi Jääpalloa Ritaa päin. Jääpallo vinkaisi, kun tömähti Ritan etujalkoihin
"Lumipallo!" Rita kiljaisi.
"Hän on Jääpallo", sanoin. Rita tarttui Jääpalloa niskasta, ja lähes heitti hänet kauemmas itsestään.
"Katso eteesi!", hän ärähti.
"Rita! Hän on pentusi!" älähdin vihaisena.
"Jaa? Haittaako? Hän on silti pentu".
"Mitä se siihen vaikuttaa?", ärhentelin. Tassuttelin Jääpallon luo. "Ei kai sattunut?" Kysyin.
"E-ei", pikkuinen vastasi.
"Tulkaa, pennut. Voin näyttää vähän leiriä", sanoin.
"Kivaa!", Jääpallo vinkaisi. Huomasin, että hän käveli jo todella hyvin.
"Minä jään mieluummin tänne", Lumipallo tokaisi. Katsoin häntä kummissani.
"No, jää vain. Katso hänen peräänsä, Rita", sanoin vielä. Rita mulkaisi pentua.
"Etkä heittele häntä ympäri leiriä", vitsailin.
"En, en", Rita naurahti. "Sano Alfalle pennuista!"
"Selvä". Olin niin ajatuksissani, etten edes muistanut sitä Alfaa. *Miksi Rita on niin ilkeä pennuille?*

Vastaus:

4 kp:ta

Nimi: Rita (Bourne)

15.10.2016 15:29
Söin viimeiset sammakon riippeeni. Northerly oli jo syönyt. Tämä nuolaisi päätäni.
"Kysytäänkö Alfalta, voisimmeko mennä johonkin partioon?" uros kysyi. Nyökkäsin. Seurasin Northerlyä Alfan pesälle. Alfa tuli kuin tilauksesta ulos pesästään.
"Voimmeko mennä tänään johonkin partioon?" Northerly kysyi. Alfa pudisti päätään.
"Päiväpartioon, iltapartioon tai yöpartioon ei tänään pääse. Pidätte tänään vähän vapaata", narttu sanoi. Nyökkäsimme päitämme ja menimme Partiosusien pesään. En saanut viime yönä hyvin nukuttua. Menin makuuasentoon ja pistin silmäni kiinni. Yritin nukkua. Tunsin kuinka Northerly nuoli päätäni. Olin kuitenkin iloinen, ettei Northerly mennyt mihinkään partioon. Saimme sentään olla yhdessä.. Avasin vielä silmäni ja hymyilin Northerlylle. En tiedä, mitä tekisin jos menettäisin hänet. Northerly tuli viereeni makaamaan. Pistin silmäni takaisin kiinni ja nukahdin. Näin sekavia unia. Yhdessä näin pari pentua, jotka olin kuulemma tappanut. Ihme kyllä, minua haittasi tuo niin kovasti, vaikka oikeasti olisin nauttinut tuosta. Sitten jostain yhtäkkiä ilmestyi valkea uros. Tämä meni ohitseini näkemättä minua. Tajusin suden olevan Northerly. Kumppanini näytti erittäin järkyttyneeltä nähdessään pennut ja tämän poskelle vierähti kyynel. Sitten heräsin. Haukkoin henkeä. Tuo uni oli ollut ahdistava.
*Se oli vain uni*, ajattelin. Northerly nukkui vieressäni. Ilma oli aika kostea. Aurinko ei enää paistanut, vaan melkein jopa satoi. Oli ilta. Nuolaisin Northerlyn päätä.
"Rakastan sinua", kuiskasin hiljaa. Joitain susia oli tullut jo nukkumaan, vaikka oli vasta ilta. He olivat varmasti menossa yöpartioon. Uni vaivasi minua jotenkin. Yhtäkkiä tajusin Northerlyn olevan hereillä. Tämä avasi silmänsä. Saman tien hän nousi ja alkoi venytellä.
"Käydäänkö kävelyllä?" kysyin lempeästi.
"Käydään vaan", Northerly sanoi. Tuossa tuokiossa olimme kävelemässä kohti lampea. Pieni sade tihutti vasten turkkiani. Pienen kävelyn tehtyämme päätimme palata leiriin.
//Skip 4 päivää.
Haukottelin makeasti herättyäni. Northerly oli mennyt aamupartioon. Ravistelin turkkini ja menin kohti Kalapuroa. Halusin syödä kerrankin kalaa. Menin puron reunaan ja tarkastelin näkyisikö kaloja. Iso ahven parvi oli nenäni edessä. Niistä voisin saada ainakin yhden. Sihtasin yhteen kalaan ja hyppäsin veteen. Yhtäkkiä tajusin, että olin jotenkin kömpelö vedessä. Se oli jo liian myöhäistä. Ahveneet olivat jo karanneet. Ihmettelin kömpelyyttäni. Nousin takaisin reunalle. Ravistelin turkkini kuivaksi. Olivia saapui viereeni.
"Onnea", narttu sanoi iloisesti. Ihmettelin, mitä tuo narttu höpisi. Katselin narttua hölmistyneesti.
"Anteeksi, mutta mitä?" kysyin. Olivia naurahti.
"Etkö tiedä, että odotat pentuja?" narttu kysyi. Sydämeni pysähtyi. Vitsailiko narttu? Olinko tiineenä? Katsoin mahaani. Olihan se vähän pyöristynyt... Olivia nauroi.
"Et näköjään tiennyt", tämä sanoi. Kohta tämä meni pois. Tiesikö Northerly? Mitä sanoisin hänelle? Minua otti päähän. Enhän edes halunnut pentuja! Tassuttelin Partiosusien pesään. Odottaisin siinä, kunnes Northerly tulisi. Pian tämä tuli.
"Minulla on sinulle asiaa", sanoin. Northerly katsoi kysyvästi minua. Lähdimme tassuttelemaan kohti leirin uloskäyntiä. Pian olimme tarpeeksi kaukana leiristä. Northerly katsoi todella kysyvästi minua. Huokaisin. Mitä Northerly tuumaisi? Vedin syvään henkeä.
"Olen tiineenä", sanoin.

//Northerly?

Vastaus:

13 kp:ta

Nimi: Northerly(Bourne)

14.10.2016 15:48
AAMU

Haukottelin makeasti. Heräsin aikaisin, sillä kun menin ulos, näin upean taivaan. Olin herännyt useasti katsomaan sitä. *Aurinko nousee...*, ajattelin. Menin pesälle. Nuolaisin Ritaa, ja tämä heräsi.
"Huomenta", sanoin.
"Huomenta". Rita vastasi.
"Tule katsomaan".
"Mitä?"
"Tule katsomaan, niin näet". Kävelimme ulos.
"Katso taiv...", aloitin, mutten jatkanut loppuun. Leirin suuaukolla näkyi liikettä. *Mikä*
Kuka tuo on? Piiloon!" Rita henkäisi. Tulija ei ollut tuttu. Menimme puskan taakse. Näimme tunkeilijan selvemmin. Se oli pieni, ruskea pentu. Se näytti eksyneeltä.
"Pentu", kuiskasin Ritalle. Yht´äkkiä naaras pomppasi pystyyn. Hän syöksyi pennun luo ja puri tätä niskasta.
"Rita!", kiljahdin. "Hän on vasta pentu".
"Mitä teet leirissämme?" Rita kysyi pennulta.
"Apua!" pentu kiljui. Loikkasin Ritan päälle. Hän ei ollut ennakoinut tätä.
"Hei!" hän kiljahti.
"Hän on pentu!" vastasin. "Hän on eksynyt".
"Hän tunkeitui leiriin!"
"Ei tahallaan. Mitä vaaraa hänestä olisi?".
Rita tuntui rauhoittuneen. Päästin hänet altani. Kun menin kauemmas, huomasin pennun puikahtaneen pelokkaana taakseni.
"Mikä on nimesi?", kysyin pennulta.
"E-en mu-muista... Missä e-emo?", pentu kysyi. *Niin, emo. Hän on nin pieni, että tarvitsee emon*.
"Kuka on emosi?"
"E-en muista h-hänen nimeä-än", pienokainen vastasi.
"Rita, hae Alfa", sanoin. Rita haki.
"Kuka hän on?", Alfa kysyi.
"En tiedä", vastasin.
"Voi pikkuista...", Beta sanoi säälien.
"Onko hänen emo..? Alfa jatkoi.
"En tiedä, sitäkään".
"Viedään hänet pentupesälle". Tottelin Alfan käskyä. Pentupesällä oli muutama naaras.
"Hei, Ebba. Voisitko mitenkään huolehtia tästä pennusta?", kysyin.
"Voin toki. Kuka hän on?"
"Nimetön..."
"Ahaa... Hänelä ei siis ole nimeä?"
"Ei". Menin ulos. Suoraan Alfan luo, sanoen
"Alfa, mitä teemme pikkuiselle?"
"Mikäli emme löydä hänen emoaan, hän pääsee laumaan, jos on laumaton".

SKIP pari päivää

"Hei, pentu", sanoin pikkuiselle. "Alfalla on sinulle asiaa". Kävelimme Alfan luo.
"Hei", sanoin kumartaen. Olin ottanut sen tavaksi.
"Hei. Päivää, pentu. Haluatko liittyä Bourneen?"
"Bourne?"
"Tähän susiryhmäämme. Emme valitettavasti löytäneet emoasi, joten olisi hyvä jos liittyisit".
"Haluan liittyä", pentu sanoi arasti.
"Hyvä. Nimesi päättää Ebba. Ebba on nyt sijaisemosi".
"Ai...". Pentu oli surullinen, näin sen.
"Tule", sanoin. Pentu seurasi. Menimme Ebban luo.
"Hänen nimensä päätät sinä", sanoin.
"Oi! Olenkin jo keksinyt sen. Hän on nimeltään Pikkuinen".
"Todellako? Kerron Alfalle".
"Ei, min kerron", Ebba määräsi.
"hyvä on". Menin ulos. Näin Ritan ja menin hänen luokseen.
"hei", sanoin.
"Hei", Rita vastasi.
"Mennäänkö syömään?", kysyin.
"Mennään vain". Kävelimme saaliskasalle. Otin sammakon, Rita myös.

//Joku? Pikkuinen on siis NPC hahmo

Vastaus:

20 kp:ta!

Nimi: Rita (Bourne)

10.10.2016 16:08
Menin Northerlyä vastaan, kun tämä tuli rajapartiosta. Joshua meni ohitseni katsoen minua kylmästi. Minua rasitti koko Joshua. Joshua ja Snow eivät antaneet minun edes nähdä Pörröä.
*Kun minusta tulee Alfa, häädän heidät pois laumasta*, ajattelin. Minun piti mennä yöllä yöpartioon. Toivoisin, että Northerlykin tulisi..
"Hei", sanoin Northerlylle ja nuolaisin tämän kuonoa.
"Tervehdys", tämä sanoi.
"Haluaisitko tulla yöllä yöpartioon? Minä olen ainakin menossa", sanoin. Northerly nyökkäsi.
"Voin minä tulla", uros sanoi. Menimme tuoresaaliskasalle. Muut olivat jo tänään syöneet. Tuoresaaliskasan pohjalla oli vain muutama pikkusintti. Saisin kyllä vihdoin kalaa, mutta sintit eivät silti maistuneet. Menimme syömään Partiosusien ja Metsästäjien pesälle. Napostelin haluttomana pientä sinttiäni. Samassa Harry saapui eteemme.
"Tekö siis tulette kanssani yöpartioon?" uros kysyi. Katsoin Northerlyä. Northerly nyökkäsi Harrylle.
"Selvä", Harry sanoi ja meni muualle. Olin kiitollinen, ettei Joshua tullut.
"Meidän pitäisi nukkua", sanoin Northerlylle. Uros nyökkäsi. Menimme nukkumaan. Pidin yöpartioista. Ne olivat kivoja, koska silloin tuli eniten rajakahakoita. Pistin silmäni kiinni ja pääsin pehmeään unen maailmaan.
//Unta
Avasin silmäni ja näin vanhan Alfan. Tämä tarkasteli minua keltaisilla silmillään.
"Ajattelin, että voisit tässä unessa taistella yhtä Dawn:ien vanhaa laumalaista vastaan", vanha Alfa sanoi. Parin kuusen takaa ilmestyi pieni ruskea narttu. Tämä alkoi murista. Murisin tälle takaisin. Ei mennyt kauaakaan, kun narttu hyökkäsi kimppuuni. Tai, noh. Yritti. Väistin narttua ja ponnahdin nartun niskaan. Purin tätä niskasta. Narttu vingahti, mutta teki yllättäen Takapotkun. Päästin irti ja narttu otti korvastani kiinni. Vingahdin, kun tunsin viiltävän kivun korvassani. Nartun ote oli löysä, joten tämä päästi vahingossa irti. Hyppäsin nartun niskaan ja tein Niskaravistuksen. Narttu vingahti ja sätki itseään irti. Annoin kaikki voimani peliin. En päästänyt irti. Narttu väsähti ja ei enää sätkinyt. Tiputin nartun maahan ja purin tätä kaulaan, niin, että tunsin tämän muuttuvan veltoksi. Tuo ihana tunne, kun olit tappanut jonkun! Haukahdin iloisesti. Vanha Alfa katsoi minua ylpeästi.
"Hyvä Rita, hienosti tehty", tämä sanoi. Ei mennyt kauaakaan, kun vajosin pimeyteen.
//Hereillä
Avasin silmäni. Olin nukkunut vain vähän aikaa. Northerly nukkui vierelläni. Nuolaisin tämän kuonoa. Rakastin tuota sutta niin paljon.. Enemmän kuin emoa, isää, Snow:ia. Oikeastaan, vihasin heitä kaikkia. Minusta tuntui, että Jeremy ei edes välittänyt minusta tippaakaan. Ei edes Snow:ista. Hän ei tullut ikinä katsomaan meitä pentupesässä. Muistin kuinka Jimmykin tuli aina katsomaan Mörköä. Laitoin silmäni kiinni, kunnes heti nukahdin.
"Herätys!" kuulin tutun äänen sanovan. Avasin silmäni ja näin Northerlyn.
"Me lähdetään kohta yöpartioon", rakastamani susi sanoi. Nyökkäsin ja nousin haukotellen seisomaan. Harry odotti leirin uloskäynnillä. Oli jo pilkkopimeää. Kävelimme Northerlyn kanssa Harryn luo.
"Tarkistetaanko ensin Lean raja?" Northerly kysyi. Harry nyökkäsi. Lähdimme jolkuttelemaan kohti Lean rajaa. Kohta olimme rajalla. Haistoin Lealaisen.
"Täällä haisee Lea. Haju on tuore", sanoin Harry nyökkäsi. Northerlyn ilme oli synkkä. "Minusta se haju tulee meidän reviiriltämme", tämä sanoi. Minä ja Harry haisteltiin ilmaa. Northerly oli oikeassa. Haju tuli meidän reviiriltämme. Lähdimme jäljittämään hajua. Ei mennyt kauaakaan kun näimme edessämme pienen pennun. Tuo oli Lea:sta. Se oli väriltään valkoinen ja olin nähnyt tuon ennemminkin. Vaikka emme olleet tuulen alapuolella, pentu ei huomannut meitä. Aloin murisemaan. Pentu kääntyi ja huomasi meidät.
"Mitäs teet MEIDÄN reviirillämme?" murisin pennulle. Pentu näytti välinpitämättömältä.
"Ei se teille kuulu", pentu sanoi.
"Kyllä se vähän kuuluu", Northerly sanoi. Aloin murisemaan kovempaa. Hyökkäsin pennun päälle. Purin hennosti pennun kaulaa, koska muut olivat näkemässä.
"Ai ei kuulu?! En päästä irti, ennen kuin sanot mitä teet reviirillämme", murisin. Otteeni oli hento ja se ei ottanut kipeää, mutta se oli silti tukalaa pennulle.
"Ihan huvikseni vaan!" pentu kirkui. Päästin irti. Pentu lähti juoksemaan kohti reviiriään.
"Meidän on parasta varmistaa, että hän menee omalla reviirilleen", Harry sanoi. Minä ja Northerly nyökkäsimme ja lähdimme juoksemaan pennun perään. Hajun perusteella, pentu oli mennyt omalle reviirilleen. Tarkistimme vielä Dawn:ien rajan. Kukaan Dawn:ilainen ei ollut ylittänyt rajaa, partioinut vain. Jolkotimme kohti leiriä. Leirissä menimme suoraa päätä nukkumaan. Huomenna ei tarvitsisi mennä aamupartioon..

//Northerly?

Vastaus:

13 kp:ta

Nimi: Northerly(Bourne)

10.10.2016 14:39
Oli aamu. Muistelin sitä, mitä Rita oli sanonut minulle illalla. Muistan myös, miten olin sanonut sen saman asian hänelle. Venyttelin makeasti. Minun täytyisi lähteä partioon, en tiedä keiden kanssa. Toivoin vain, että Rita kuuluisi siihen samaan joukkoon.
"Hei! Ketkä tulevat partioon?" kysyin Betalta.
"No, johtoon voisi asettua Olivia, kysy häneltä, ketkä hän ottaa mukaan", Beta kertoi.
"Selvä!" haukahdin. Etsin Oliviaa katseellani, ja nähtyäni tämän jolkutin hänen luokseen.
"Ketkä lähtevät partioon?" kysyin.
"Mikä? Olenko minä rajapartionjohtaja?". Hän kysyi.
"Olet"
"Jes! No, mukaan tulevat... Joshua, Sinä.., ja vaikka Jacob".
"Ei muita?" kysyin harmissani.
"Ei muita. Kuinka niin?", narttu kysyi hämmentyneenä.
"Ei mitenkään. Menen kertomaan Joshualle ja Jacobille", sanoin.
"Hyvä. Odotan teitä sisäänkäynnin luona"
Riensin etsimään susia. Minua harmitti vietävästi, ettei Rita tullut mukaan. Näin Jacobin.
"hei Jacob!" kiljuin urokselle.
"Niin?"
"Rajapartioon!" vastasin. "Missähän on Joshua?" jatkoin. Samalla näin hänet Jacobin takana.
"Joshua, sinä mös partioon".
"Selvä! Kuka johtaa?"
"Olivia"
"Entäs keitä muita tulee?"
"Minä, sinä, Jacob ja Olivia"
"Ok". Joshua lähti juoksemaan Olivian luo.
"Hei! Mennään", tämä tokaisi. "Ensin Dawn raja".
Sain kylmiä väristyksiä, sekä ärtymyksen, pelon että sulan raivon. Jacob ja Joshua katsoivat minua myötätuntoisesti. Kun saavuimme Dawn rajalle, sekä Joshua että Jacob tulivat kummallekin puolelleni. *Koittavatko he suojella minua?* ajattelin ärtyneenä. Jättäydyin joukon jälkeen. Kumpikaan uroksista ei onneksi seurannut minua. Kiersimme rajan. Olimme jo lähes Lean rajalla, kun haistoimme Dawn`in. Se oli tosin vanhaahajua. Palasimme leiriin ilman kommelluksia. Minua tosin vähän epäilytti, mitä Rita tuumaisi siitä, etten sanonut meneväni partioon.

//Rita?

Vastaus:

7 kp:ta

Nimi: Rita (Bourne)

10.10.2016 10:43
Northerly oli vieressäni syömässä isoa liskoa. Mutustelin pientä sammakkoa. En ollut saanut kalaa pitkiin aikoihin. Sammakot ja kaikki matelijat alkoivat jo kyllästyttää. Olin onnellinen, että Northerlystä tuli Partiosusi. Sain sammakkoni syötyä. Aurinko alkoi jo laskeutua mailleen.
"Ensimmäinen yö Partiosutena Partiosusien pesässä", sanoin lempeästi Northerlylle. Northerly nyökkäsi.
"Olen niin iloinen", tämä sanoi.
"Käydäänkö kävelyllä, ennen kuin tulee pimeää?" kysyin. Northerly nyökkäsi. Lähdimme jolkuttelemaan kohti leirin uloskäyntiä. Kohta olimme leirin ulkopuolella. Kävelimme vierekkäin. Jokin Northerlyn seurassa oli niin mukavaa. Northerly pökkäsi minua vähän.
"Hippa!" tämä sanoi ja alkoi juoksemaan karkuun. Lähdin iloisesti juoksemaan Northerlyä kiinni. Northerly oli aika nopea. Minun piti juosta kauan uroksen perässä, ennen kuin sain sen kiinni.
"Hippa!" huudahdin Northerlylle. Juoksin urosta karkuun. Minulla ei ollut ikinä näin hauskaa. Vaikka olisin leikkinyt vaikka Mörön kanssa, se ei olisi näin hauskaa. Pinnistelin, ettei Northerly saisi minua kiinni. Juoksin niin kovaa, kuin pystyin. Uros sai minut silti kiinni. Olimme hetken tuota samaa leikkiä, kunnes molemmat hengästyimme ja menimme makaamaan maahan. Läähätimme hetken.
"Lähdettäisiinkö jo leiriin?" Northerly kysyi. Nyökkäsin. Jolkottelimme vierekkäin takaisin leiriin. Oli jo aika hämärää. Leirissä menimme suoraa päätä Partiosusien ja Metsästäjien pesään. Northerly tuli nukkumaan viereeni. Pistin pääni Northerlyn selän päälle.
"Minä rakastan sinua", kuiskasin.

//Northerly?

Vastaus:

6 kp:ta

Nimi: Karvakorva(Bourne)

10.10.2016 08:18
Kuulin jonkun huutavan minua. Kun katsoin Ritan selän yli Se oli emo.
"Hei, mitä asiaa?", kysyin innokkaasti.
"Kysyin Alfalta, milloin sinut nimitetään", hän vastasi.
"No milloin?" pomppasin innokkaasti pystyyn.
"Huomenaamulla"
"Todellako?"
"Niin. Minkä valitset nimeksesi?"
"Mietin sitä..." aloin todellakin työstää aivojani. "Mitä ehdotat, Rita?" kysyin. Emo oli jo mennyt.
"Sinunhan se pitää päättää"
"Mutta saat sinä auttaa!" intin.
"Enkä saa"
"Saat..." tiesin jo, että minun se oli mietittävä. *Nort the wind? Ei, liian pitkä. Windy? Ei, liian... Nortwind?* olin aina pitänyt tuulesta. Siksi mietinkin tuulisia sanoja. *Suorastaan tuulesta temmattuja! Mutta niin... Norther? ei, liian tylsä. Ny... No... Norther... Northerly!* Siinä se oli: Nimeni olisi Northerly!
"Rita!" huudahdin, vaikka naaras oli vieressäni. "Nimeni on Northerly!" pomppasin seisomaan. Olin edelleen innokas kuin pentu. Olin jo aikeisssa jahdata häntääni, mutta sitten tuumin, että se näyttäisi höperöltä. *Mutta mitä sitten?* saatuani ajatuksen ajateltua, jahtasin häntääni. Vauhtini kiihtyi ja kiihtyi. Kun lopulta pysähdyin, olin aivan pyörällä päästäni. Katsoin Ritaa, joka näytti olevan kummissaan.
"Et ole enää pikkupentu" hän sanoi.
"Jaa?" kysyin. Joskus Rita oli vähän aikuismainen, vaikka eihän hänkään vielä aikuinen kai ollut... En ollut ihan varma, missä kohti ikä-asteikossa on aikuinen.

SKIP seuraavaan päivään.

Olin ihka ensimmäisessä rajapartiossani. Mukana olivat Rita ja Olivia. Rita johti joukkoa. Partioreissussa yksi asia oli paras: metsästin hiiren, tosin se oli jo puolikuollut...
Saavuimme leiriin. Pudotin hiiren kasaan, mutta heti sen jälkeen vein sen emolleni. Hän oli vielä pentupesässä.
"Hei, Northerly!" emo sanoi. Tiesin, että hän sanoi nimeni kunnianosoituksena.
"Tämä on sinulle", sanoin ja pudotin emon eteen hiireni. "Saalistin sen itse"
"Hienoa!" kun emo oli sanonut lauseensa loppuun, menin toistamiseen tuoresaaliskasalle. Otin sieltä suurimman liskon, minkä löysin, sillä liskot olivat suurta herkkuani, outo kun olin. Katsoin ympärilleni, ja menin Ritan luo syömään. Hänellä oli sammmakko.

//Rita? tai joku?

Vastaus:

8 kp:ta

Nimi: Rita (Bourne)

07.10.2016 20:05
Olin onnellinen Karvakorvan puolesta. Miksi? En minä yleensä ajatellut noin.
"Haluatko nyt, että opetan niitä taisteluliikkeitä?" kysyin niin, etteivät muut kuulleet. Pentu nyökkäsi innokkaasti.
"Mennään heti!" tämä sanoi ja oli menossa jo kohti leirin uloskäyntiä. Jolkotin hänen vierelleen.
"Minne me mennään?" Karvakorva kysyi.
"Sellaiseen paikkaan, mistä muut ei näe", sanoin. Tiesin jo hyvän paikan. Järven rannalle. Sitä paitsi kukaan ei ikinä käynyt siellä. Menin johtoon, Karvakorva seurasi takanani. Kohta olimme järven rannalla.
"Mitä sinä aijot opettaa?" Karvakorva kysyi. Mielessäni kävi muutamia taisteluliikkeitä. Takapotku, Niskaravistus, Kuolleen esittäminen, Ote hampailla. Voisin opettaa kaikki, mutta se veisi enemmän aikaa.
"Kävisikö Takapotkun ja Otteen hampailla?" kysyin. Karvakorva oli sellainen, mille osasin puhua lempeästi.
"Käy!" pentu huudahti. Opetin noista kahdesta taisteluliikkeistä kaiken oleellisen. Aurinko alkoi jo laskea.
"Meidän pitäisi jo mennä. Ethän kerro tästä sitten kenellekään?" kysyin.
"Voidaan lähteä. Ja en kerro kenellekään", pentu sanoi ja lähdimme kävelemään kohti leiriä. Pian tulisi pimeää. Olimme kotvan kulutua leirissä. Bourne alkoi jo valmistautua yöpuulle. En ollut syönyt tänään mitään, joten otin tuoresaaliskasasta pienen sammakon. Karvakorvakaan ei ollut syönyt, joten se otti kasasta liskon. Riistaa oli niukasti. Minä ja Karvakorva menimme syömään puron viereen.

//Karvakorva?

Vastaus:

6 kp:ta

Nimi: Ravi (Dawn)

07.10.2016 18:17
Sileä musta turkkini heilahti tuulen virratessa lävitseni. Päässäni pyöri ja läähätin nopeasti. Jos jatkaisin juoksemista, juoksisin itseni hengiltä.
"Ravi!" emosuden rääikäisy sai minut nopeuttamaan tahtiani entisestään.
Juoksin yli katkenneiden oksien alueelle, jossa haisi oudolta. Toisilta susilta. Hidastin vauhtiani ja pysähdyin haukkaamaan happea. Kehoni tärisi rasituksesta ja pieni heiveröinen vartaloni oli pettää.
"Ravi!" ulvonta kajahti ilmaan.
Säpsähdin rajusti, mutta lähtiessäni matkaan astuin johonkin terävään. Vinkaisin kivusta ja kaaduin maahan menettäen tasapainoni. Silmissäni oli hieman kyyneleitä nostaessani tassuni. Terävä puupala oli työntynyt hieman vasemman tassun anturan sisälle, aiheuttaen erittäin pienen verenvuodon, josta ei edes lähtenyt kunnon hajua. Rohkaisin mieleni ja vedin puunpalan pois. Korvani kääntyivät taakse ja vingahdin uudestaan.
Sillä hetkellä emo löysi minut. Pelosta kankeana käännyin katsomaan vihaista narttua, joka murisi minulle hampaat esillä niskavillat taivasta kohti.
"Saa olla viimeinen kerta kun pistät minut juoksemaan näin. Katkon jalkasi jos et muuten pysy paikoillasi", harmahtava emoni alkoi kävellä minua kohti.
Häntäni juuttui koipieni väliin. En pääsisi karkuun enää. Suljin silmäni ja pistin pääni etutassujeni väliin.
Haukahdus rikkoi uhkaavan tunnelman. Nostin pääni nopeasti ja käännyin katsomaan, kun kaksi vitivalkeaa sutta ravasi muristen äitini luokse. Hänen ilmeensä vakavoitui heti.
"Mitä teet täällä narttu?" susi murisi.
Tuon suden murina kuulosti pelottavammalta kuin emoni. Uhkaavammalta ja hurjemmalta. Heilautin häntääni ylös ja nousin seisomaan. Tässä olisi tilaisuuteni. Kiitos, sanoin mielessäni susille ja lähdin taas juoksemaan. Juoksin hitaammin tassuni takia, mutta pian pääsin taas täyteen vauhtiin. Aloin kuulla merkkejä taistelusta. Suljin kuitekin korvani ja juoksin pois.

En tiedä kuinka pitkään olin juossut. Metsä oli peittänyt auringonvalon, vaikka syksy olikin. Vauhtini hidastui vähän, kunnes kompuroin juureen ja kaaduin maahan selälteni. Hengitin nopeasti. Silmissäni oleva katse oli sumentunut ja maailma pyöri. Makasin siinä hetken. Olin vain. En jaksanut haistella puskan takana vaanivia vaaroja, joten suljin silmäni ja kierähdin kyljelleni. Hengitykseni rauhoittui pikku hiljaa. Makasin siinä vain hetken, ennen kuin olin syvässä unessa.

Herätessäni kylmään syysyöhön, huomasin täriseväni. Jalkani olivat jäässä ja turkkini karvat olivat pienessä huurteessa. Räpäytin muutaman kerran silmiäni saadakseni näköni kuntoon. Vatsani kurisi tavallista enemmän. Ja tavallista kovempaa. Koitin suoristaa jalkani ja nousta ylös. sain kuitenkin nostettua itseäni maasta vain vähäsen, kunnes luovutin. Käperryin kerälle ja painoin pääni tassujeni ja pienen häntäni väliin. Joku löytäisi minut. Niin halusin ajatella.

Aurinko kiersi taivaalla. Makasin hieman lehtien peittämänä maassa kyljelläni. Turkkini oli toiselta puolelta aivan märkä. Olin laihtunut paljon. Silmiäni pystyin pitämään enää vain vähän raollaan. Sitten kuulin äänen. Se tuntui kaukaiselta, mutta pian näin edessäni tassun. Se oli tummanruskea luullakseni. Räpäytin silmiäni. Kuulin puhetta, mutten saanut siitä selvää. Tunsin jotain niskassani. Näkökenttäni muuttui ja tunsin nousevani ilmaan. Muuta en muista.

Lämpö. Lämpö ympärilläni tuntui hyvältä. Liikautin hieman päätäni ja avasin silmiäni. Näin edessäni pennun. Se teki jotain. Mitä? Siirsin katsettani hieman. Ruokaa!
Edes epäilemättä aloin syödä. Lämmin maito maistui aivan mahtavalta kaiken sen jälkeen, mitä oli tapahtunut. Tunsin lämpimän kielen selässäni.
"Syö vain niin paljon kuin haluat pikkuinen. Maitoa kyllä riittää."
Ääni oli outo. Sillä hetkellä en piitannut siitä. Olin oppinut hyödyntämään jokaisen tilaisuuden, jolloin sain maitoa suuhuni. Söin pitkään. Toinenkin pentu lähti jo ruokkijani vierestä. Kun viimein aloin olla kylläinen ja vatsani pullotti kunnolla, irtauduin ja käännyin katsomaan ruokkijaani. Kaunis valkea narttu katsoi minua lempeästi hymyillen sinisillä silmillään. Tuijotin takaisin. Kun tajusin olevani jonkun ihan eri suden luona, pomppasin pystyyn ja kiirehdin niin nopeasti kuin voin karhunvatukkapensaan lehtien alle, kääntyen sitten ympäri jääden tarkkailemaan narttua. Hänen katseensa oli nyt hieman hämmentynyt. Hän kuitenkin pehmitti katseensa ja hymyili minulle taas.
"Olen Cinzia Zaccardi. Olet pentujen ja emojen pesässä, Dawnin lauman leirissä", hän esitteli itsensä varovaisesti.
"Dawnin lauma?" ihmettelin ääneen.
"Kyllä. Yksi laumalaisistamme löysi sinut reviiriltämme, hautautuneena lehtiin ja mutaan. Muistatko siitä mitään?" narttu kysyi.
Pystyin jo tuntemaan kylmän turkkini alla. Nyökkäsin. En voisi unohtaa.
"Mutta nyt kun olet hereillä ja jaloillasi Alfan pitäisi nähdä sinut. Emme voi pitää ventovieraita susia leirissämme. Ymmärräthän?" Cinzia nousi ylös ja käveli luokseni. Hänen kävelytyylissään oli jotain mistä pidin. Se oli ensimmäinen asia, jonka takia aloin luottaa häneen. Ystävällinen, pehmeä lähestymistapa. Ryömin pois lehtien alta. Jos olisin lähellä Cinziaa, ehkä mitään ei tapahtuisi? Ehkä.
Nartun johdolla kävelin ulos pesästä. Kirkkaus sai minut siristämään silmiäni. Erotin kuitenkin läjäpäin susia. He juttelivat toisilleen, nauroivat ja painivat. Katselin heitä.
"Näyttääpä typerältä", sanoin tuijottaen painivaa kaksikkoa.
Cinzia seurasi katsettani. Hän heilautti hännällään minua ja horjahdin vähän sivummas.
"Se on tavallista. Antaa uroksien olla uroksia", Cinzia naurahti.
Katselin heitä, kunnes katseeni jäätyi hieman. Ajattelin sitä paljon, mutten silti saanut siitä mitään muuta kuin typerää.
"Alfa!" Cinzian äänessä oli jotain ihan erinlaista. Hän puhui kunnioittavaan sävyyn.
"Cinzia, hauska nähdä sinua", tummanruskea uros sanoi.
Käänsin katseeni uroksen silmiin.
"Sinäkin olet hereillä", luultavasti lauman Alfa sanoi.
Tuijotin tuon meripihkanvärisiin silmiin. Alfa hymyili.
"No niin pikkuinen, mikä on nimesi?" Alfa kysyi.
"Miksi minun pitäisi se sinulle kertoa?" sanoin pistävästi takaisin.
Cinzia töytäisi minua vähän tassullaan.
"Ei se mitään Cinzia. Hän on vain pentu", Alfa sanoi rauhoittavalla äänellä.
"Mistä sitten tulet?" uros jatkoi katsellen minua.
"Ulkopuolelta", nostin hieman leukaani.
"Onko emosi siellä?" hän alensi päätään.
"Ei. Minulla ei ole emoa", vastasin varmasti.
En tiedä mitä emolleni oli käynyt, mutta halusin uskoa hänen olleen kuollut.
Alfa katsahti Cinziaan.
"Haluaisitko liittyä Dawneihin? Laumallamme on aina tilaa uusille tulokkaille", Alfa sanoi.
Katsoin häntä. Liittyisinkö laumaan, josta en tiedä mitään? Käänsin katsettani ja katselin miltä, Cinzian sanojen mukaan, leirissä näytti. Ajatukseni eivät olleet täysin puhtaat alussa. Käänsin katseeni takaisin Alfaan.
Vastasin vain jyrkällä nyökkäyksellä.

Sen jälkeen Cinzia alkoi kertoa minulle kaikesta, mitä laumalaisen kuului tietää. Sain selville, että Dawnit olivat kahden muun lauman rajanaapureita, Lean ja Bournen. Cinzia myös varoitti minua menemästä Bournen alueelle. He olivat kuulemma vahvoja. Narttu kertoi minulle myös henkisusista. He pystyivät näyttäytymään susille omasta tahdostaan ja jopa tappaa niitä, jotka eivät uskoneet heihin. Minusta se kuulosti aika siistiltä, mutta melko epäreilulta samaan aikaan. En kuitenkaan halunnut henkisusien vihaa päälleni, joten jätin ajatukseni nopeasti unholaan. Cinzia myös tutustutti minua leiriin ja laumalaisiin. Hän vei minut ulos pesästä kerran tai pari päivässä. Opin paljon laumatavoista ja erinlaisista säännöistä.
Cinzia oli astelemassa jo takaisin pesään, mutta minä käännyin ja katselin leiriä. Tämä lauma ja nämä sudet...
Antaisin parhaani sille, ettei kukaan näistä susista ikinä ajattelisi minua heikkona tai pelkkänä pentuna.
Haluaisin loksauttaa jopa Alfan leukaluut alaspäin.

//Hyääää ensimmäinen turina tarina saatu valmiiksi cx

Vastaus:

25 kp:ta!

Nimi: Karvakorva(Bourne)

07.10.2016 15:00
"Miksi?" kysyin hämmentyneenä.
"Koska Alfa käski", Rita vastasi.
"Ja sinä ottelet?" olin nyt hieman pettynyt. Olisin halunnut kertoa tästä emolle ja muille. *Mutta nyt minulla ja Ritalla on yhteinen salaisuus. Mieluummin pidän sen kuin joudun Henkisudeksi!*.
"Hyvä on, en kerro" sanoin kutenkin.
"Hyvä. Haluatko, että opetan sinulle niitä liikkeitä?" Rita kysyi.
"Arvaa!"
"Et", hän vitsaili.
"Ei ei ei ei! Hauan tietenkin!", huudahdin hätääntyneenä.
"Se oli vitsi", toinen sanoi.
"Vau, SINÄ vitsailet!"
"Mik ihme se on?"
"Ei mikään, ei mikään" huokasin. Rita oli joskus vähän tylsä. Samalla emo kuitenkin huusi minua. Kipitin hänen luokseen.
"Isälläsi on asiaa", tämä sanoi.
"Sinun pitäisi alkaa miettiä Partiosusi-nimeäsi. Ei mene enää kauaa, kunnes sinut sellaiseksi ylennetään", isä selitti pelmahdettuaan emon ja minun ja emon luo.
"Todellako!"
"Niin" kipitin Ritan luo ennen kuin isä ehti sanoa lausettaan loppuun.
"Minut saatetaan nimittää Partiosudeksi!" kiljahdin.

//Rita?

Vastaus:

6 kp:ta. 99 kp:ta täl hetkel, Karvakorva pääsee kyl jo Partiosudeks :3 Lisään sen jo niihin.

Nimi: Rita (Bourne)

06.10.2016 19:49
Lähdin jolkuttelemaan kohti leirin uloskäyntiä. Minun pitäisi saada selville, mitä vanha Alfa sitä tuumaisi, jos kertoisin Karvakorvalle? Jokin kuitenkin sisälläni sanoi, että Karvakorvaan pystyisi luottamaan.
*Voi kuinka vanha Alfa näyttäytyisi minulle nyt*, ajattelin. Ihmettelin mistä Karvakorva tiesi minun tapailevan vanhaa Alfaa. Annoin asian olla. Pentu kertoisi siitä kaikille laumalaisille ja minut häädettäisiin laumasta. Olin aistinut pennusta hitusen vihan tuoksua. Sitten haistoin takanani tutun hajun.
*Vanha Alfa*, ajattelin. Käännyin ja näin edessäni suurikokoisen suden. Tämä katsoi minua keltaisilla silmillään.
"Sinulla oli kysyttävää, eikö?" tuttu Alfa sanoi. Nyökkäsin.
"Mitä luulet, kääntyisikö Karvakorva sinua vastaan kun sinusta tulee Alfa? Toisaalta, jos et kerro aikeestamme hän kantelee, että juonit jotain kanssani. Sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Tapat Karvakorvan tai kerrot hänelle totuuden. Jos kerrot totuuden uhkaa häntä tapolla, jos hän kantelee", vanha Alfa sanoi ja haamun ääriviivat alkoivat himmettä. Kohta huomasin, ettei sutta ollutkaan enää. Lähdin jolkuttelemaan kohti leiriä. Aikoisin kertoa totuuden. En voisi tappaa Karvakorvaa. Hän oli ystäväni..
*Ainut sellainen*, toistin asiaa mielessäni. Aloin juoksemaan kohti leiriä. Kohta olin jo siellä.

//Skippausta aamuun

Avasin silmäni. Petyin kun huomasin, ettei Karvakorva ollut vieressäni. Pentupesän asukit olivat jo siirtyneet pentupesään. Avasin suuni makeaan haukotukseen. Minun ei tarvinnut tänäänkään mennä aamupartioon. Aamupartio oli jo lähtenyt. Kukaan ei ollut valveilla. Minun pitäisi tänään kertoa Karvakorvalle kaikki. Nousin istumaan haukotellen. Ravistelin turkkini. Sitten kuulin liikettä pentupesästä. Kotvan kuluttua Karvakorva ilmestyi pentupesästä. Tämä tassutteli äänettömästi luokseni.
"Mennään ulos leiristä. Tulin tänne niin hiljaa kuin pystyin", pentu sanoi. Lähdimme tassuttelemaan kohti leirin uloskäyntiä. Kohta olimme leirin ulkopuolella.
"Minne me mennään?" Karvakorva kysyi.
"Mennään järvelle päin", sanoin. Pentu nyökkäsi ja jatkoimme matkaa. Pian olimme järven luona. Siellä oli paljon aluskasvillisuutta, niin siellä oli hyvä piileksiä. Asetuimme mukavasti aluskasvillisuuden sekaan.
"Kerro kaikki", Karvakorva tivasi. Huokaisin. Miten aloittaisin?
"Noh.. Aloin pentuna näkemään unia, missä yksi susi sanoi kuinka oli epäonnistunut yrittäessään vallata kaikkien laumojen reviirit. Hän oli siis Bournen entinen laumalainen. Kaikki olisi mennyt hyvin, kunnes Dawn:ien nykyinen Alfa tappoi hänet. Kesti kauan, ennen kuin Bourne palautui ennalleen. Nyt siis tuo vanha Alfa sanoo, että kun minusta tulee Alfa, valtaisin kaikkien laumojen reviirit. Häätäisin Bournen lauman kanssa muut laumat pois täältä. Suurta taistelua varten, hän on opettanut minulle taistelutaitoja ja kaikkea. Ethän kerro tästä kenellekään. Muuten minun pitää... Noh, tappaa sinut..", sanoin.

//Karvakorva?

Vastaus:

12 kp:ta

Nimi: Karvakorva(Bourne)

05.10.2016 13:55
Katsoin Ritaa. Hän saa luvan kertoa aikeistaan.
"No?" Tivasin.
"En ole ihan varma voinko kertoa..."
"Kerro, tai minä kerron kaikille että tapailee vanhaa Alfaa ja te suunnittelette jotakin..."
"Sovitaanko, että kerron sinulle huomenna tai vaikka illalla? Minun täytyy kysyä siltä yhdeltä sudelta"
"No, sovitaan niin jos sinä sitten opetat minulle taisteluliikkeitä?"
"No... Hyvä on"
"Tavataan huomenna aamulla vaikka..." Aloitin.

//Rita?

Vastaus:

3 kp:ta

Nimi: Rita (Bourne)

05.10.2016 09:02
Tunsin kuinka hampaat lävistivät kurkkuani.
"Äähgh! Ääghh!" yskin. Vieras susi katsoi minua pelottavin silmin. Tämä tappaisi minut. Miksi? Susi oli erittäin pienikokoinen. Voisin käyttää sitä hyväksi. Vilkaisin vanhaa Alfaa. Hän vaan katsoi minua.
*Odottaako hän minun tekevän jotain?" ajattelin. Näköjään. Pikku-suden hampaat painautuivat vielä kovempaa kurkkuuni. Yskäisin verta. En kuitenkaan halunnut luovuttaa. Yritin heiveröisesti kävellä eteenpäin. Suden ote hellitti vähän. Tämä oli ottamassa kovemman otteen, kun salamannopeasti vaihdoin paikkaa. Nyt seisoin vastatusten suden kanssa. Kurkkuni oli erittäin kipeä. Vanha Alfa tuli kuitenkin eteeni.
"Et voita tavallista Henkisutta ihan vielä. Sinusta pitää tulla vahvempi", vanha Alfa sanoi. Kaikki ympärilläni tummui. Kipu loppui kurkustani..
//Hereillä
Avasin silmäni. Karvakorva ei enää ollut vieressäni. Kurkustani ei vuotanut verta. Se oli oikeastaan tavallinen. Nousin haukotellen seisomaan. Minun pitäisi varmaan tehdä jotain. Katselin leiriä. Joshuan, Catarinan ja Olivian oli vuoro mennä aamupartioon. Olin onnellinen, ettei minun tarvinnut mennä. Joshua ei enää edes halunnut nähdä hänen pentuaan. Päätin kalastaa. Kala oli ainut riista, mitä sai vähän enemmän. Kävelin puron viereen. Puro vei mukanaan keltaisia ja punertavia lehtiä. Oli tullut jo syksy.
*Ja kohta talvi*, ajattelin. En ollut oikeastaan vielä kokenut talvea, mutta Catarina oli monesti kertonut siitä, kun olin pentu.
"Lumi peittää maata. Monet sudet kuolevat nälkään", emoni oli sanonut. Purossa ei näyttänyt olevan yhtään kalaa. Kunnes tajusin puron pohjalla olevan pienen maden. Hyppäsin veteen. Made oli hidas, joten helppo saalis. Made alkoi hädissään mennä muualle, mutta kerkesin purra sitä ensin. Made meni kuoliaaksi. Kaloja oli vaikea kiduttaa.. Nousin pinnalle made hampaissani. Nousin kuivalle maalle ja vein kalan tuoresaaliskasaa. Ensimmäinen saalis tänään. Alfa tuli pesästään.
"Hienoa Rita. Tuosta riittää ainakin kahdelle..", Alfa sanoi. Noin pieni made. En haluaisi kyllä jakaa sellaista kenekään kanssa. Alfa sanoi, että minun pitäisi mennä lepäämään. Menisin iltapartioon. Silloin olisi jo pimeää. Kävelin Partiosusien pesään. Ihmettelin minne pennut ja emät olivat menneet. Jacob näki kysyvän katseeni.
"Pennut ja emät menivät tutkimaan reviiriä", uros sanoi. Jacobkin makasi nukkumapaikallaan, joten arvasin hänen lähtevän kanssa iltapartioon. Iltapartiossa kestäisi yöhön asti. Asetuin makuupaikalleni. Pistin silmäni kiinni ja nukahdin.
//Unta
Avasin silmäni ja huomasin taas olevani vanhan Alfan seurassa.
"Sinun pitää osata puolustautua, jos joku hyökkää kimppuusi!" Alfa raivosi. Nyökkäsin päätäni. Alfan ilme muuttui ylpeäksi.
"Hyvä Rita. Et alistunut. Et alistu kenellekään, et edes Joshualle", vanha Alfa sanoi. Nyökytin päätäni.
"Kuka se pikku-susi oli?" kysyin. Alfa murisi.
"Se typerys oli saanut tietää aikeistani. Hän oli Lea:an Omega", vanha Alfa sanoi.
"Hän aikoo tappaa sinut", vanha Alfa sanoi.
"Hän ei vaan tiedä, ettei Henkisudet voi tappaa eläviä. Varsinkaan unessa". Tyhmä Omega. Minä vielä tappaisin sen. Ihan varmasti.
"Opetan nyt sinua tekemään jotain, jos joku hyökkää kimppuusi", Alfa sanoi. Ihan kuin ikuisuus olisi kulunut harjoitellessani sitä. Vihdoin Alfa oli tyytyväinen suoritukseeni.
"Tämä riittää. Voit jo herätä", Alfa sanoi.
//Hereillä
Avasin silmäni. Oli vasta keskipäivä. Huomasin Karvakorvan olevan vieressäni.
"Kerro totuus. Kuka on opettanut sinulle tappopureman?" pentu kysyi. Huokaisin. Kai minä voisin kertoa..
"Mitä sinä siitä?" kysyin.
"Minä näin sinut. Tiedän aikeistasi", pentu sanoi.

//Karvakorva? :D

Vastaus:

12 kp:ta

Nimi: Karvakorva(Bourne)

04.10.2016 21:54
Haukottelin, ja heti sen jälkeen vilkuilin villisti ympärilleni ajatellen; *Missä olen?*. Sitten muistin. Olin Metsästäjien ja Partiosusien pesällä. Rita nukkui vieressäni. Minulla oli kurniva nälkä. Tassuttelin ulos, ja etsin katseellani tuoresaaliskasaa. *Mitä? Joku on varastanut tuoresaaliskasan!* säikähdin. Sen jälkeen tajusin, ettei ruokaa ollut.
"Voi ei!" parahdin. Kuulin takaani kahinaa, ja kääntyessäni katsomaan näin Ritan.
"Ei ole ruokaa" sanoin naaraalle.
"Siltä näyttää"
"Ovatko Metsästäjät hakemassa sitä?" kysyin.
"Ovat kai"
"Toivon mukaan heillä ei mene kauaa..."
"Totta"
"hei, he taitavat tulla!" Hihkaisin. Näin parin suden ilmestyvän suuaukosta.
"Niin tuevatkin"
Tunnistin tulijat; Isä, Sheila sekä Tora. Kiiruhdin tuoresaaliskasan paikalle.
"Pois tieltä" Tora ärähti.
"Onpa hän äksy!" kuiskasin Ritalle.
"Hän on aina tuollainen", tämä vastasi. Kun Metsästäjät pudottivat saaliin, olin ottamassa sammakkoa, mutta Rita esti sen.
"Mitä nyt?" kysyin. Sitten muistin; "Ainiin, Alfa syö ensin..." sen sanottuani vaaleanharmaa naaras ilmestyikin pesästään Beta kannoillaan. Alfa söi varpusen, Beta laihan oravan. Ritan vuorolla naaras otti sammakon, minä samoin.

//SKIP iltaan

Haukottelin makeasti. Oli jo ilta, ja päätin mennä nukkumaan. Menin Snown luo.
"Nukunko minä tänä yönä missä?" kysyin.
"No... nuku vaikka siellä metsästäjien j..."
"kiitos" huikkasin väliin. Viiletin Metsästäjien ja Partiosusien pesään. Rita oli jo siellä. Menin hänen viereensä.
(unta)
Istuin paikassa, jota en tunnistanut. Katselin ympärilleni, ja näin toisen suden. Niskavillani pörhistyivät. Tiesin, että susi oli meidän reviirillämme, joten hän oli tunkeilija...
"Kuka olet? mitä teet täällä?"
"Olen Lean Omega", susi vastasi. Hän oli pieni, nuori, tummanharmaa, lihaksiton uros.
"Omega? Lean?" sanoin muristen. *Hei, jos tyyppi puhuu totta, voisin hyvinkin kostaa hänelle isän puolesta... Sen teenkin!* sen ajateltuani loikkasin suden päälle. Kuvittelin osaavani tappopureman, ja tein sen. Omalla tavallani, tosin... Purin sutta niskasta. Ja ravistin voimakkaasti. Hän ei liikahtanutkaan, ja ajattelin, oliko hän jo kuollut, kun hän sanoi:
"Olen Henkisusi. Minulla on sinulle tehtävä, sillä tunnet sen... Riitan?"
"Riitan?" hölmistyin. "Olisiko Rita?"
"Niin kai. Sinun on estettävä hänen ja vanhan Alfan suunnitelmat".
"Täh?"
"Näytän sinulle jotakin", hän vastasi. Pian silmissäni sumeni. Ja heti sen jälkeen olin jossakin pusikossa. Kuulin ääniä ja menin piiloon. Kurkistin ulos. Näin Ritan. Hän oli jonkun kanssa. Jokin sanoi minulle, että se oli se vanha Alfa. Kuulin heidän puhuvan.
"Noniin, näytäppä tappopuremasi!" Alfa sanoi, ja katosi vastapäiseen pusikkoon. Pian hän tuli, ja mukanaan hänellä oli suuri uros.
"Tapa hänet!" Alfa käski. Näin ritan hyppäävän suden kimppuun. Hän teki tappopureman, ja toisen suden suusta alkoi valua verta. Uros oli kuollut.
"Oikein hyvä", Alfa kehui. "Tätä menoa olet Alfa ennenkuin huomaatkaan ja voit valloittaa muiden laumojen reviirin"
"Odotan sitä" Rita sanoi. Silmissäni pimeni, taas. Ehdin vain kuulla, kuinka Alfa vastasi Ritalle:
"Olen iloinen puolestasi". Pian näin taas Omegan. Hän oli minusta pelottava. Niin kylmä, niin välinpitämätön, niin kostonhimoinen. *Tuleekohan minustakin tuollainen, jos kostan?* kauhistuin ajatusta.
"Osaan lukea ajatuksesi", Omega ärisi, ja pelkäsin hänen käyvän kimppuuni. "Sinun täytyy estää Alfan ja Ritan suunnitelmat" Omega käski. Minusta oli outoa, että OMEGA käski, mutta pelkäsin häntä liikaa väittääkseni vastaan. Siispä kysyin:
"Miten?"
"Tänä yönä pidän huolen siitä, että Rita nukkuu hyvin. Silloin tapat hänet, ja sen jälkeen tapat Alfan" Kauhistuin hirveästi. *En hal..!* En jatkanut ajattelemista, kun muistin, että Omega luki ajatukseni. Heti sen jälkeen heräsin.
*En halua tappaa Ritaa! Minä- minä pidän hänestä...* Sitten näin Omegan. Tämä hyökkäsi kimppuuni. Hän painoi minut maahan ja painoi kynsillään kaulaani.
"Ja sinähän tapat hänet, tai minä tapan sinut!" sen sanottuaan hän katosi. Nousin seisomaan. Katsoin Ritaa. Kävelin hänen luokseen. *Ei se koske häneen, ei hän edes huomaa sitä!* koitin lepytellä omaatuntoani. Omega ilmestyi uudelleen viereeni.
"Jos sinä et tee sitä, niin minä teen!" hän kuiskasi.
"Mihin sinä sitten minua tarvitsit?" ihmettelin. Jos hän tappaisi Ritan itse, miksi än sitten minut otti mukaan kuvioihin?
"En voi tappaa Alfaa. Olen Omega, ei minusta ole hänelle vastusta"
"Ja minustako on? Olen pentu!"
"Niin, muttet ole kuollut. Olet vahvempi elävänä kuin Henkisusi. Tehtäväksesi jää tappaa Alfa", hän selitti. Samalla uros painoi hampaansa Ritan kaulalle. Rita ei huomannut mitään. Kauhistuin näkymää, kun hampaat painuivat syvemmälle ja syvemmälle ja syvemmälle... Kaulasta tirskahti hieman verta. Vain hieman, mutta se riitti. Hyökkäsin Omegan päälle. Hän voitti minut helposti.
"Valehtelit!" murahdin.
"Totta. Etkai kuvitellut, että kertoisin sinulle, että voitat minut helposti? Totuus on, että elävät eivät mahda Henkisusille mitään!" huomasin hullunkiillon hänen silmissään."Tarvitsin sinua, jotta pääsisit Bournen Alfaksi. Sitten olisit käännyttänyt laumasi itseään vastaan! Mutta enää en tarvitse sinua mihinkään. Hyvästi" hän puri minua voimakkaasti kaulaan.

//Rita, apuaaaaaa!!! Ja vanha Alfa myös..!

Vastaus:

21 kp:ta!

Nimi: Rita (Bourne)

04.10.2016 18:14
Heräsin jonkun tökkiessäni minua. Avasin silmäni. Joshua.
"Tule, niin mennään aamupartioon", Joshua sanoi. Snow:in minun ja Joshuan piti lähteä aamulla partioon. Katselin ympärilleni. Missä Snow oli? Nousin seisomaan ja ravistelin turkkini. Joshua viittoi hännällään, että meidän piti lähteä. Leiri oli oudon hiljainen. Kaikki olivat vielä nukkumassa.
"Eikö Snow tulekaan?" murahdin Joshualle. Hän pysähtyi ja katsoi minua.
"Etkö tiedä? Snow odottaa pentujamme", Joshua sanoi. Aijaa. Snow:ista tulisi pian emo.
*Ja minusta täti*, ajattelin. Jatkoimme matkaa. Dawn:in rajalla nuuhkaisin ilmaa. Dawn:ien oksettava löyhkä. Dawn:ien haju ei kuitenkaan ollut tuore. Jatkoimme matkaa Lea:n rajalle. Lea:an rajalla kuitenkin Lea:n haju oli kuitenkin tuore.
"He ovat vielä lähellä. Piiloon!", Joshua kuiskasi. Menimme aluskasvillisuuden sekaan. Pari saniaista pisti nenääni. Rasittavat kasvit! Joshua ja minä lähdimme kulkemaan hitaasti eteen päin. Pian huomasimme, että Lea:n tuoksu kantautui läheltä. Joshua nosti päätään aluskasvillisuuden seasta. Tämä laittoi kuitenkin päänsä takaisin piiloon. Uros kääntyi kohti minua.
"Neljä Lea:aa on partioimassa. Pysytään tässä", Joshua ohjeisti. Minua ärsytti, että Joshua "opetti" minulle asioita. Tämä luuli, etten tiennyt mistään mitään. Mutta Snow tietysti oli niin viisas, että tiesi kaiken mitä maailmalla voi tietää! Murahdin hiljaisena vastaukseksi. Nyt kuulin Lea:jojen liikehdintää. Aistin kuinka yksi Lea:joista pysähtyi.
"Haistan Bournen! Ne ovat varmasti tulossa riistavarkaisiin!" kuulin nuoren naaras-suden äänen.
"Ei Lumi. Bourne:jen haju on eiliseltä", möreä ääninen uros-susi sanoi.
*Ääliöt, Leat*, ajattelin omahyväisenä. Nostin päätäni varovasti aluskasvillisuudesta. Naurahdin päässäni näkymän nähdessäni. Aikuinen uros-susi ja kolme pientä pentua! Mitä Joshua oikein ajatteli?! Olisimme voineet jatkaa turvallisesti matkaa, vähän pilkata pentuja. Joshua ei tajunnut minun nostavan päätäni, vaan oli ajatuksissaan. Nousin pois aluskasvillisuudessa, niin, että Lea:t näkivät.
"On se nyt kumma, kun aikuinen ei erota tuoretta hajua vanhasta!" naurahdin ja kävelin susien ohi. Joshua tuli perääni, ei niinkään innoissaan. Pennut katsoivat minua uhmakkaasti. Aikuinen susi alkoi murista.
"Ette te päälleni voi hyökätä, olisitte sitten meidän puolella!" ärsytin pentuja. Joshua katsoi minua niin, että minun pitäisi lopettaa. Mutta eihän Joshua ollut minua arvoasteikossa ylempänä! Ei hän minua määräisi. Seisoin katsellen Lea:joja, kunnes yksi pennuista alkoi murista. Tämä juoksi suoraa päätä kimppuuni. Se puri jalkaani pienillä pennun hampaillaan. Otin pentua niskasta kiinni.
"Lopeta, hän on vasta pentu!" Joshua huusi. Tiputin pennun maahan ja tämä hoiperteli takaisin omalle puolelleen. Tämä vikisi kivusta. Verta ei kuitekaan pennusta valunut, niinkuin ei jalastanikaan. Aikuinen uros-susi murisi erittäin kovaa.
"Tämän saat vielä joskus maksaa!" se huudahti. Minä ja Joshua lähdimme kohti leiriä.
"Mitä sinä ajattelit!?" Joshua raivosi minulle.
"En ikinä anna sinun edes tutustua pentuihini! Minä kerron tästä Snow:ille, ihan varmasti!" Joshua murisi hampaitaan näytellen.
"Jos kerrot siitä Snow:ille ei haittaa. Mutta jos kerrot siitä muille, on varmaa, että se oli viimeinen päiväsi, sekä Snow:in ja pentusi!" huusin muristen. Joshua katsoi minua erittäin vihaisesti.
"Sinut pitäisi häätää laumasta!" tämä sanoi ja alkoi juoksemaan kohti leiriä. Annoin asian olla. Ei tämä uskaltasi sanoa tuosta Alfalle. Niin nössö Joshua oli. Kohta olin leirissä. Pallukka, Karvakorva ja Mörkö leikkivät jotain pentupesän vieressä. Ebba ja Isabella katsoivat pentujensa leikkejä ja juttelivat jotain. Omega ja Jacob juttelivat jotain tuoresaaliskasan vieressä. Jimmy, Jeremy ja Sheila valmistuivat metsästämään. Rehevän tammen alla makasivat Snow ja Joshua. Joshua huomasi minut ja pisti vihaisen silmäyksen minuun. Snow:kin katsoi minua tiukasti. Ei se haitannut. Karvakorva oli huomannut tuloni.
"Hei, Rita!" tämä sanoi iloisesti. Pallukka ja Mörkö tulivat Karvakorvan perässä.
"Rita, tuletko leikkimään ketunhäntää?" Mörkö kysyi. Pudistin päätäni.
"En tällä kertaa", murahdin. Karvakorva jäi leikkimään pentue tovereidensa kanssa. Yhtäkkiä näin Catarinan edessäni. Tämä istui viereeni.
"Onko kivaa, että sinusta tulee täti?" emoni kysyi. En tiennyt mitä vastata. Ei se nyt niin mahtavaa ollut. Mutta Catarinasta tulisi isoemo.. Catarina katsoi minua miettivästi.
"Miten sinä tapoit sen Dawn:ilaisen?" emoni kysyi.
"Mitä se sinulle kuuluu?" kysyin vihaisena. Catarina näytti loukkaantuneelta.
"Kysyin vaan", se sanoi. Emoni ei enää jaksanut olla seurassani, vaan lähti muualle.
//Skip viikko
Snow:in vatsa oli jo aika pyöreä. Joshua roikkui päivät pitkät Snow:in mukana. Istuin tuoresaaliskasan vierellä syömässä minipientä sammakkoa. Karvakorva istui vierelläni syömässä myös sammakkoa. Riista oli vähentynyt. Katsoin tuoresaaliskasaa, jossa oli jäljellä vain pari laihaa kottaraista, pieni ahven ja älyttömän pieniä sammakoita. Sillä ei ruokittaisi koko laumaa.
"Nam, nam! Tuoreruoka on paaljon parempaa kuin maito", Karvakorva huudahti. Nyökkäsin. Muistelin miltä maito maistui. En enää muistanut. Olin silloin niin pieni. Yhtäkkiä kuulin tuskaisen vinkasun. Karvakorva ja minä katsoimme pentupesään päin, mistä ääni kuului. Isabella, Ebba, Pallukka ja Mörkö tulivat ulos pentupesästä. Joshua kiirehti pentupesään. Pentupesän asukit tulivat minun ja Karvakorvan luokse.
"Snow saa nyt pentunsa", Isabella huokasi.
"Joudumme varmaan nyt nukkua jossain muualla. Ainakin Mörkö on utelias uusista asukeista", Ebba sanoi ja vilkaisi Mörköä.
"Kai me voidaan nukkua Partiosusien ja Metsästäjien pesässä?" Karvakorva vinkaisi. Ebba katsoi minua.
"Kai me voidaan...", Isabella sanoi. Aina välillä pentupesästä kuului tuskaisia vingahduksia. Catarina katsoi minua aina vähän huolestuneena. Tiesin mitä tämä ajatteli.. Vihdoin Joshua tuli ulos pesästä. Uros näytti ylpeältä.
"Snow sai pennun", Joshua sanoi. Melkein kaikki sudet menivät vuorotellen katsomaan. Minä jäin istumaan tuoresaaliskasan viereen. Catarina katsoi minua kysyvästi.
"Etkö tule?" tämä kysyi.
"En", sanoin. Catarina katsoi minua ihmeissään, mutta meni silti pentupesään. Mörkö, Pallukka ja Karvakorva tulivat ulos pesästä.
"Pentu näytti ihan Joshualta!" Pallukka sanoi.
"Ei vaan Snow:ilta!" Mörkö väitti. Kaikki olivat jo oikeastaan käynyt katsomaan pentua. Paitsi minä. Catarina tuli ulos pentupesästä.
"Tule. Sinunkin pitää nähdä pentu", emoni sanoi ja viittoi hännällään tulevan pentupesään. Pentupesässä oli ahtaampaa kuin muistin. Näin pentupesän perällä Snow:in ja Joshuan. Snow makasi pentunsa vierellä. Pentu nukkui. Tämä oli erittäin pieni. Joshua ja Snow katsoivat minua vihaisesti ja näyttivät siltä, että minun pitäisi mennä. Eivät ne minua määräisi. Pentu oli väriltään valkoinen. Valkoisen sävy, oli lähempänä Joshuaa. Pentu alkoi haukotella ja tämä avasi silmänsä. Silmät olivat väriltään kirkkaanvihreät.
*Joshuan kopio*, ajattelin.
"Voisitko jo lähteä?" Joshua sanoi minulle vihaisesti. En jaksanut nyt väittää vastaan. Menin ulos. Kävelin Karvakorvan luo, joka istui Metsästäjien ja Partiosusien pesällä. Tämähän nukkui tämän yön siellä. Tajusin vasta nyt, että oli jo aika myöhä. Pitäisi mennä nukkumaan. Asetuin nukkumapaikalleni. Karvakorva katsoi minua.
"Voinko nukkua vieressäsi?" pentu kysyi. Nyökkäsin. Karvakorva siirtyi viereeni. Hetken päästä tunsin pennun nukkuvan. Katselin pentua. Karvakorva oli aika komea.. Pistin silmäni kiinni ja nukahdin.

//Karvakorva? :3 Ton uuden pennun nimi on sit Pörrö, sen ulkonäöstä ja luonteesta lukee pentuhakemukses.

Vastaus:

20 kp:ta!

Nimi: Pallukka

03.10.2016 22:26
Katselin leiriä ja kallistin päätäni. Omega hääräsi jotain, partio -ja riistasusia käveli ympäriinsä. Alfa katseli Betan kera leirin kuhinaa. Rapsutin takajalallani korvaani ja nostin leukani ylös, kohti taivasta. Kohta olisi keksipäivä. Laskin päätäni ja katselin vielä hetken leirin kuhinaa.
"Kuin muurahaispesään olisi tökätty", tuhahdin tietäen, mitä muurahaispesän tökkäämisestä tapahtuu. Avasin suuni haukotukseen ja vilkaisin taakseni. Emoni Ebba lepäili. Etsin katseellani isääni, mutta rn nähnyt häntä. *Varmaan partiossa* ajattelin. Pompin emoni luo.
"Ebba, voitko näyttää minulle leiriä", vikisin emolleni.
"No voin minä vähän", Ebba sanoi, venytteli ja nousi seisomaan. Ebba käveli vierelläni ympäri leiriä.

Tassujani särki, kun olimme kävelleet leirin ympäri. Tiesin, että se oli pieni matka, mutta minä olin vielä pentu. Todella pentu. Kävin makaamaan ja nuolaisin tassujani pari kertaa. Katselin, löytyisikö minulle leikkikaveria. Mörkö tuhisi ja Karvakorva oli jossain.
"Ei sitten", tuhahdin surkeana ja loikin Ebban vatsan viereen nukkumaan.

Vastaus:

5 kp:ta

Nimi: Wolfgirl

03.10.2016 21:51
Sika lyhyt toi mun äskenen... sorry

©2018 Kristallisudet - suntuubi.com