Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tarinat

Tänne tulevat tarinat. Ja ennen kuin rupeat kirjoittamaan tarinaa, sinun pitää tietää nämä seikat:

Kirjoitamme menneisyydessä tapahtunutta eli näin: 

Menimme saalistamaan. Näimme kanin, mutta se meni piiloon.

Ensiksi. Kirjoitamme minä-muodossa eli näin:

Menin ulos leiristä. Sandra seurasi minua.

Puheenvuorot alkavat eri riviltä eli näin:

Menin ulos leiristä. Sandra seurasi minua.

"Miksi seuraat minua?" kysyin.

Puheenvuorot ovat siis "-merkin sisällä. ! ja ? ovat myös niiden sisällä, mutta kun siinä pitäisi olla piste se on näin:

"En minä sinua seuraa", Sandra sanoi.

Toivottavasti tästä oli apua :'D Ja tohon Nimi kohtaan laitat sutesi nimen ja tuon lauma. Sinun ei tarvi laittaa nettinimeäsi minnekään.

 

Vuodenaika: Syksy, riista on jo kaikilla laumoilla vähentynyt.

Jos et kirjoita KAHTEEN VIIKKOON sudellasi menetät sen.

 

Vieraskirja <  1  2  3  4  > [ Kirjoita ]

Nimi: Karvakorva(Bourne)

03.10.2016 21:50
*Nam miten hyvää!* ajattelin syötyäni kalan. Muistelin partioreissuani. Se oli ollut jännittävää. Olimme tassutelleet jonkin matkaa rajalla, ja olin kysynyt Ritalta, minkä lauman reviirin rajalla olimme. Kuulemma Lean.

(Menneisyyttä partioinnista)

"En pidä muista laumoista", tuhahdin Ritalle. Tämä nyökkäsi.
"Etkö ihan totta voi auttaa minua opettalemaan tappopuremaa?" kuiskasin Ritalle varmistettuani ´selustan´.
"En tiedä. Pitää miettiä", naaras sanoi. *Mikä häntä estää?* päätin ottaa siitä selvän; *Onkohan Rita vieraan lauman vakooja joka tekee vain mitä käsketään ja joka on määrätty tappamaan meidät kaikki?* niskavillani pörhistyivät jo vilkkaiden pennunaivojeni ajatuksesta. Kävelimme hiljaisuudessa. Sitten haistoin uuden hajun.
"Lean partio" minulle sanottiin. "Mataliksi!" muut painuivat maata vasten. minä en, sillä halusin nähdä tulijat. Kun viimein menin makuulle, oli toinen partio jo kohdalla. Mutta onneksi se ei huomannut minua. Kun partio oli mennyt, jatkoimme matkaa. Loppumatka sujui rauhallisesti. Haistoimme ketun, mutta sen haju oli väljä. Näin hiiren, mutta se meni pakoon ennenkuin kukaan ehti napata sitä päivällispöytään. Mietin koko kotimatkan ajan sitä, miksei Rita opettanut sitä, sillä halusin todella osata sen a-suunnitelman toteuttamiseen.

Vastaus:

5 kp:ta

Nimi: Rita (Bourne)

29.09.2016 16:50
Katsoin säikähtäneenä ympärilleni. Eikai kukaan kuullut? Pentu näytti erittäin iloiselta. Se hyppelehti ympyrää.
"Mistä sinä sen opit?" kysyin. Pentu katsoi minua sädehtivin silmin.
"Opettelin ihan itse!" pentu sanoi. En uskonut pentua, mutta jokin sisälläni sanoi, että tämä osaisi sen.
"Jos osaisitkin sen, älä hehkuta siitä kaikille. Se on erittäin kiellettyä laumalaissa", sanoin. Karvakorva nyökkäisi.
"Miksi sitten sinä teit niin?" Karvakorva kysyi uteliaasti. Huokaisin. Mitä vastaisin pennulle? Ei tämä saisi tietää, että rakastin tappamista. Karvakorva oli jo jotenkin ystäväni.
*Ainut sellainen.* Iloisuuden aalto meni ylitseni kun ajattelin, kuinka voin iskea hampaani vihollisen niskaan ja..
"Niin miksi?" Karvakorva keskeytti.
"Kostin, kun nuo pahoinpitelivät isääsi. En vielä tiennyt menehtyisikö Jimmy..", ajattelin. Pentu nyökkäsi.
"Tulisipa minusta jo Partiosusi!" Karvakorva huudahti. Nyökkäsin. Samassa muistin, että minun piti mennä partioon keskipäivällä.
"Minun pitää mennä kohta partioon", sanoin. Karvakorva katsoi minua mietteliäästi.
"Voisinko minäkin tulla?" pentu kysyi. En tiennyt mitä vastata.
"Kysy Snow:ilta ja Joshualta. Olisihan se kiva, että tulisit, koska en jaksa olla niiden kahden kanssa..", sanoin.
"Jee!" Karvakorva huudahti ja juoksi Snow:in ja Joshuan luo, jotka makasiat tammen juurella vieretysten.
*Snow saa pentuja varmaan kohta*, ajattelin. Minä en niitä ikinä haluisi. Kuulin kuinka Karvakorva esitti kysymyksensä. Snow katsoi Joshuaa mietteliäänä.
"Kai Karvakorva voi tulla", Joshua sanoi. Karvakorva innostui niin, että juoksi innoissaan luokseni.
//Skip pari tuntia.
Snow, Karvakorva, Joshua ja minä saavuimme leiriin. Karvakorva oli ollut todella innoissaan partiosta. Menimme tuoresaaliskasalle. Snow ja Joshua valikovat isoimman kalan yhteiseksi ja menivät tammen juurelle ruokailemaan. Karvakorva katsoi minua anovasti.
"Saanko minäkin? En halua juoda maitoa, olen jo iso!" pentu huudahti.
"Kai sinä voit. Mutta ota sen verran pieni, että jaksat syödä", sanoin. Karvakorva valikoi itselleen pienen sintin. Minulle ei taaskaan jäänyt kalaa, joten otin pienen sammakon. Sillä ei kyllä nälkä lähtenyt, mutta annoin asian olla.

//Karvakorva?

Vastaus:

10 kp:ta

Nimi: Karvakorva(Bourne)

29.09.2016 15:49
*Opettelen tappopureman sitten itse!* ajattelin. *Ihan varmasti*
"Pitää mennä..." sanoin Ritalle. Jolkotin ulos reilistä. Muistelin, miten Rita oli sen tehnyt. Kokosin sammalista suden kokoisen pölkyn. Hiivin sammalmöykkyä kohti varovasti. Hiiviskelyssäni meni melko kauan... Sitten hyökkäsin sen niskaan. Samalla kuulin pienen vingahduksen altani, sammalesta.
"Mitäh? Mikä se oli?" Kysyin itsekseni. *Onko se oikea? herätinkö sammalen henkiin?* Ajattelin möyhiessäni sammalta. Ronkin oikein syvältä, ja siellä se oli: kuollut, litistynyt orava!
"saalistin oravan! Ihan itse!" kiljahdin, mutta samalla muistin harjoitukseni. kaivoin kuopan, laitoin saaliin sinne, ja peittelin mullalla. Tein sammalkeon uudelleen, tällä kertaa laitoin niskaan ja kaulaan enemmän sammalta, paljon tiiviimmin, jotta se tuntuisi oikealta. Ensin mietin, että, *tappaminen on inhottavaa*, mutta heti sen jälkeen,
*Mutta suloista kostoa ei voita mikään...*. Hyökkäsin sammalen päälle uudelleen, ja muistelin, miten Rita oli tehnyt sen. Purin mötikkää lujasti niskasta ja ravistelin. Harjoittelin sitä niin kauan, kunnes luulinn osaavani sen todella hyvin. Palasin takaisin leiriin, ja katseeni löysi rannalla makaavan Ritan. Hiivin hänen selkänsä takana. Sitten loikkasin hänen päälleen, ja tipahdin suoraan naaraan selän päälle. Rita kiljaisi hämmästyksestä. Sanoin tälle:
"Rita, hei! Minä osaan sen! Osaan tappopureman!"

//Rita?

Vastaus:

6 kp:ta

Nimi: Rita (Bourne)

29.09.2016 08:27
Huokaisin. En tiennyt mitä vanha Alfa ajattelisi minusta, jos opettaisin.
"Ehkä voisin, ehkä en. Tarvitsen aikaa", sanoin pennulle. Minun pitäisi kysyä vanhalta Alfalta. Kävelin leirin uloskäynnille. Yhtäkkiä olin jo poissa leiristä. Kuin tilauksesta vanha Alfa ilmestyi eteeni.
"Sinulla oli kysyttävää niinkö?" Alfa sanoi. Nyökkäsin.
"Mitä varten opettaisit tappopureman Karvakorvalle, kun en voisi opettaa sitä Snowille, tai vaikka Mörölle?!"Alfa katsoi minua tiukasti. En varmaan saisi opettaa.. Lähdin juoksemaan kohti leiriä. Kun saavuin leiriin Karvakorva tuli minua vastaan.
"Aiotko?" se kysyi. Huokaisin.
"En vielä. Mutta sitten kun olet hieman vanhempi", sanoin ja toivoin ettei vanha Alfa kuulisi. Kuulin pennun pettyneen huokaisun.

\\Karvakorva? Jos et tiiä mikä toi vanha Alfa on, nii aiemmis tarinois lukee.

Vastaus:

4 kp:ta

Nimi: Karvakorva(Bourne)

28.09.2016 17:49
"isä, onneksi olet kunnossa!" niiskaisin emon viereltä ja makaavan isän edestä.
"Paraneehan isä?" kysyin emolta.
"Tietenkin, tietenkin hän selviää..." kun kuulin äidin äänensävyn, ajattelin, että hän pelkäsi isän kuolevan. Sillä hetkellä päätin: *Kostan tämän vielä ihan jokaiselle sudelle joka tämän teki!* Tunsin niskavillojeni nousevan. Muistin äkkiä, mitä Dawnin sudet olivat puhuneet keskenään.
"Onko meidän lauma nyt vaarassa?"
"Kuinka niin?" emo ihmetteli.
"No kun ne dawnit puhuivat että ne tulevat tänne tiedustelemaan..."
"Todellako? Alfalle pitää kertoa... Eihän tuo ollut vitsi? Tämä on todella tärkeä asia".
"Tiedän!" ärähdin ärsyyntyneenä. *Miksi vitsailisin tälläisessa tilanteessa?* "Totta se on!"
"Jaa-a..." emo sanoi epäilevänä.
"Karvakorva puhuu... totta" isä sanoi hiljaa.
"Niinkö? Mennään kertomaan Alfalle! Tule Karvakorva"
jolkotimme Alfan luo, joka oli sen Veden äärellä, josta Rita kertoi.
"Karvakorvalla on asiaa. Kerro se, Karvakorva". emo sanoi Alfalle ja minulle.
"No, kun me isän kanssa oltiin puskassa piilossa, ne Dawnit puhu keskenään. Yks kysy että miksi me mennään rajan toiselle puolelle. Toinen vastasi siihen, että me mennään tiedustelemaan salaa. Että nythän meidän lauma voi olla vaarassa..." kerroin laskien pääni. Samalla mietin Ritan tappo-juttua. *Oliko se ollut tappopurema?* emo oli kertonut siitä joskus.
"Menen seikkailemaan" sanoin emolle. Etsin jotakuta tiettyä henkilöä, ja löysin etsimäni. Laukkasin Ritan luo. Olin päättänyt oppia Tappopureman, jotta voisin kostaa Dawneille isän puolesta.
"hei!" sanoin. *Hänen turkkinsa on kauniin värinen. Ja silmät.* mietin silmäillessäni Ritaa.
"Hei" Naaras vastasi.
"Tuota, se juttu minkä teit, se millä tapoit sen Dawnin... Mikä se oli"
"Sellainen juttu vain"
"Eli?"
"Miksi kyselet sitä?"
"No, tahtoisin oppia sen... kun..." sanoin vaivaantuneena.
"Miksi?" ilmestyi tympääntymisen tilalle.
"No tahtoisin k..!" lopetin lauseen äkkiä. En tahtonut, että Rita saisi tietää kostosuunnitelmistani.
"Mitä?" naaraan mielenkiinto tuli tylsistymisen tielle.
"Ei mitään", sanoin hätäseen.
"Sinähän halusit oppia sen. En opeta, ellet kerro.
"No... haluaisin... kun isä... ja ne sudet olivat..."
"Niin?"
"Tahdon kostaa" ärähdin.
"Mitä?"
"No, opetatko sen minulle?" kysyin turhaantuneena. Olin varma, ettei Rita opettaisi.

//Rita? Päätä sä opetatko...

Vastaus:

15 kp:ta

Nimi: Rita (Bourne)

28.09.2016 16:51
"Isä tapetaan!" kuulin pienen pennun äänen sanovan. Kaikki Bournelaiset jotka olivat leirissä käänsivät päänsä leirin ulkoaukkoon. Karvakorva säntäsi hysteerisesti luokseni. Niin juuri. Minun luokseni..
"Kolme Dawn:in laumalaista taistelee isää vastaan reviirillämme! Hän on todella alakynnessä!" pentu vikisi. Alfa käveli nopeasti pennun luo.
"Lähdetään heti! Rita ja Sheila saa tulla mukaan", Alfa sanoi päättäväisesti. Lähdimme juoksemaan Karvakorvan ohjaamina. Taistelu oli Dawn:ien lähellä, silti meidän puolellamme.
*Vihdoinkin saan taistella! Mieluiten tappaa!* ajattelin ja nuolaisin huuliani. Kohta haisin Dawn:ien löyhkän ja Jimmyn.. Kohta sudet olivat näköpiirissämme. Kaksi sutta olivat painaneet Jimmyn maahan. Kolmas oli huomannut meidät.
"Isä!" Karvakorva huudahti surullisesti. Tunsin sääliä pentua kohtaan. Olihan hän aika kiva.. Tiesin nyt mitä tekisin. Tappaisin nuo kaksi sutta kostoksi Jimmyn pahoinpitelyn takia! Kaksi sutta, jotka olivat Jimmyn päällä purivat Jimmya kaulaan. Tämä olisi kohta mennyttä.. Juoksin täysiä susien luo ja hyppäsin toisen niskaan. Purin tätä niin kovaa kuin pystyin ja tämä päästi Jimmystä irti. Tämä vinkaisi myös todella kovaa. Susi lysähti maahan ja näin sivusilmällä Alfan ja Sheilan taistelevan kahta muuta sutta vastaan.
"Minä antaudun! Päästä minut irti!" Dawn aneli minulta. En ottanut aneluita vastaan ja purin vielä kovempaa. Susi yskäisi ja tämän suusta alkoi tulla verta. Suden kaula oli ihan verta täynnä. Tiesin jo tämän olleen mennyttä. Ulvaisin voitonriemuisena, kunnes kuulin varoituksen.
"Rita, varo!" En kerinnyt reagoimaan mitenkään, kun joku susi hyökkäsi kimppuuni.Tämä painoi minut vaata vasten. Tämä puri korvaani, niin kovaa, että siihen tuli lovi. Se otti todella kipeää, mutten antanut sen haitata. Jähmetyin veltoksi. Susi päästi irti ja tunsin tämän tarkastelevan minua. Ponnahdin ylös ja puraisin suden korvaa, niin, että siihenkin tuli lovi. Susi perääntyi. Katsoin ympärilleni ja tajusin Jimmyn olevan seisomassa Sheilan vierellä. Huomasin, että muut Dawn:it olivat jo lähteneet. Huomasin Alfan tarkastelevan minua järkyttyneenä.
"Mi-istä sinä opit tappopureman?" Alfa sanoi järkyttunellä äänen sävyllä. En vastannut. Alfa antoi asian olla, mutta katsoi minua aina välillä vaivaatuneesti. Lähdimme leiriä kohti. Karvakorva kulki takanani. En tiennyt mitä pentu nyt ajatteli minusta.. Leiriin mennessämme, Jimmy valitteli aina välillä jalkansa olevan erittäin kipeä.
*Ja minun korvaani tuli lovi..*, ajattelin.

//Karvakorva? :3


Vastaus:

13 kp:ta

Nimi: Karvakorva(Bourne)

28.09.2016 16:21
"Mitä sinä teet, Rita? Ei kannata olla tuon jutun ääressä, isä sanoi, että sinne voi hukkua..."
"Se on vettä. Osaan uida" Rita vastasi.
"Vau, uoda! Voitko opettaa minullekin?"
"En nyt"
"No kohta?"
"En" Rita sanoi yhtä aikaa tylysti että tylsistyneesti.
"Höh..." Samassa emo huuti jotakin. Hän käski tulla luokseen.
"Nähdään kohta, Rita!" Hölkötin emon luo.
"Mitä?"
"Rita taitaa haluta olla yksin... Älä häiritse häntä".
"Ai - jaaha. No selvä... Menen etsimään Pallukan ja Mörön, jos käy?" sanoin ja ennen emon vastausta luikertelin sisään pesään. *Ei täällä" ajattelin kun olin nuohonnut koko tilan.
"Karvakorva..."
"Niin?"pysähdyin hieman kärsimättömänä. Halusin päästä leikkimään.
"Mörkö on ainakin tuolla ulkona. Hän näyttää etsivän jotakin".
"Ai - jaaha. Kiitos emo", huikkasin, ja kävellessäni emon ohi naaras nuolaisi korviani.
"Hei sitten!" sanoin, johon emo vastasi;
"Älä ole kauaa..."
"En en!" jolkotin oihalle ja katsoin ympärilleni. En nähnyt ystäviäni, mutta isän näin.
"Hei isä!" haukahdin.
"Hei, Karvakorva", isä vastasi hymyillen minulle.
"Leikitäänkö?"
"Minulla olisi parempi idea: Lähdetään tutkimaan reviiriä"
"Ihanko todella?"
"Niin"
"Mennään heti!" vingahdin innoissani.
Isä lähti kävelemään, ja jolkotin perässä. Tassuttelimme metsään..
"Onpa täälä synkkää..." sanoin isälle, kun olin ensin kävellyt tämän viereen. "Ja vähän kylmä"
"Totta, syksy alkaa tulla. Pysy, Karvakorva, vierelläni äläkä katoa minnekään"
"Joo. Tietenkin!" Silloin nenääni kömpi outo tuoksu. "Mikä täällä haisee?"
"Dawnien raja. Nyt pysy todellakin luonani, Dawnit eivät pidä kuokkavieraista", isä sanoi, melkein murisi. Hän oli painanut päänsä kuin aikoisi hyökätä.
"Minäkään en pidä heistä" murisin vihoissani, kun haju voimistui.
"Heidän partionsa", isä kertoi, ja heti sen jälkeen rusehtava pää putkahti näkyviin. Pian koko hyvinsyönyt keho ilmestyi näkyviin.
"piiloon! Isä sihahti ja tarttui niskavilloistani kiinni. Hän kuljetti minut jonnekin puskaan, mikä haisi voimakkaalle ja peitti hajumme.
"Nyt hiljaa". Kuulin partion puhuvan toisilleen:
"Olkaa varovaisia; emme halua, että Bournet saavat tietää tästä."
"Miksi me edes menemme sinne?" joku kysyi. Kysyjä näytti melko tumpelolta.
"Oli virhe ottaa sinut mukaan", ilmeisesti joukon johtaja, huokasi. "Menemme tiedustelemaan asioita. Salaa". hän painotti.
"Mutta..."
"HILJAA" sudet menivät mataliksi. Tunsin isän jännittyvän. partio, jossa oli kolme sutta, oli kulkenut pari metriä rajan yli, kun isä pomppasi pystyyn kuiskaten minulle, että pysy tässä. niin tein. Näin, kun isä meni susien luo, jotka näyttivät hölmistyneiltä. Kuulin isän sanovan:
"Mitä mahdatte toimittaa täälä?"
"Ei kuulu sinulle" yksi susi sanoi.
"Pois Bournen reviiriltä!" hän huudahti.
"Paras totella", joku sanoi.
"Totta... mutta hei, hän on yksin! kai me kolmestaan yhden suden voitamme"
isä näytti epävarmalta. Yllättäen hän kuitenkin loikkasi jonkun päälle. Seurasin taistelua vaitonaisena. Erittäin yllättävää: isä oli kolmea sutta vastaan alakynnessä. Eräs susi puri isää etutassusta, ja hän karjaisi. Isä rupesi nilkuttamaan, mutta jatkoi kuitenkin. Mutta tiesin, ettei hän jaksaisi kauaa enää, eikä minulla pian olisi isää. Päätin, että olisi paras hakea apua. Lähdin laukkaamaan kohti leiriä.

Vastaus:

19 kp:ta

Nimi: Rita (Bourne)

26.09.2016 14:54
Isabellalle ja Jimmylle oli syntynyt urospentu, Karvakorva. Mörkö ja Pallukka olivat innoissaan uudesta tulokkaasta. Karvakorva oli näyttänyt siltä kuin olisi kiinnostunut minusta. Nyt oli jo keskipäivä. Olin ollut aamupartiossa aamulla. Söin pientä oravaa, jonka Jeremy oli saalistanut. Yhtäkkiä kuulin kömpelöä tassuttelua takanani. Käänsin päätäni ja näin Karvakorvan. Tämä katsoi minua salamansinisillä silmillään. Huokaisin ja käänsin pääni muualle. Pentu kuitenkin tassutteli eteeni.
"Tervehdys, Rita!" Karvakorva huudahti rohkeasti.
"Hei", vastasin ja söin oravan loput.
"Miltä tuo maistuu?" Karvakorva kysyi.
"Oravako?" kysyin välinpitämättömästi. Pentu nyökkäsi.
"Ei oikein miltään. Kalat ovat parempia", sanoin. Pentu oli kysymässä jotain, kunnes Snow tepasteli luoksemme.
"Sinuna en olisi Ritan seurassa", Snow sanoi. Minulla oli ollut huonot välit Snow:in kanssa Partiosudeksi pääsemisen jälkeen.
"Miksi?" Karvakorva kysyi. Snow huokaisi.
"Tule", Snow sanoi ja lähti pois Karvakorva perässään. Helpotuin pennun lähdettyä. Aioin mennä kalastamaan. Kun olin saanut yhden ahvenen kuulin taas pennun askelia. Haistoin Karvakorvan. Käännyin.
"Hei taas", Karvakorva huudahti iloisesti.

Vastaus:

7 kp

Nimi: Karvakorva(Bourne)

25.09.2016 16:03
Iha ok ekaks

Nimi: Karvakorva(Bourne)

25.09.2016 15:58
*Mitäh..? Missä minä olen?* Ajattelin hämilläni. Avasin silmäni ja katselin ympärilleni. Näin ylläni keskikokoisen hahmon. Se taisi olla susi... *Olenko minäkin susi?*
"Kuka sinä olet?" Ääneni tuntui kauhean heiveröiseltä, lähes piipitykseltä.
"Minäkö? Olen emosi".
"Ai - jaahas", inisin. "Entäs minä??"
"Olet nimeltäsi Karvakorva. Hän on isäsi". Emo sanoi kääntäen korvansa eteensä päin näyttämään, eli minun taakseni.
"Ai - jaaha", mumisin, ja heti sen jälkeen ajattelin, katsottuani ympärilleni; *Onpa maailma pieni!* Sanoin sen ääneenkin, ja kuulin isän hekottavan.
"Kuinka niin?", hän kysyi.
"No pelkkä synkkä ympyrä... vai?"
"Tulehan, niin näytän, Karvakorva", isä jatkoi. *Onpa kiva tyyppi... Taidan pitää hänestä...*
"Joo! Minne?"
"Tule niin näytän" isä toisti kärsivällisesti. Vilkaisin emon ystävällisiin silmiin, ja hän nyökkäsi. Kampesin itseni jaloilleni, huterille sellaisilla. *Miten aikuiset voivat mennä eteenpäin?* ihmettelin samalla kun emo auttoi minut ylös. *ahaa, näin!* totesin innoissani, kun otin ensimmäisen vaikean askelen. Kun pääsin isäni luokse, hän viittoi minua katsomaan valoisasta aukosta ulos. Huokasin ihastuksesta. Edessä oli suuri, silmänkantamattomiin jatkuva maisema, jossa oli melko lähellä yksi asia, joka pisti silmääni erityisesti. Se oli jotakin kirkasta ainetta, jota halusin mennä tutkimaan lähemmin.
"Voimmeko..." aloitin, mutta isä tuntui aavistavan aatteeni ja pudisti päätään.
"Emme mene nyt tästä eteenpäin, et nimittäin jaksaisi kauas, ja minunkin pitää jo lähteä" hän selitti. Minu oli kuitenkin pakko kysyä määränpää. Esitin asian, ja isä sanoi:
"Menen metsästämään, olen Metsästäjä arvoltani. Kysy Isabellalta enemmän".
"Isabella?" ihmettelin. Isä katsoi minua hämmästyneesti.
"Emäsi. Minä olen siis Jimmy. Mutta nyt minun ihan totta pitää mennä", hän sanoi hätäisesti ja nuolaisi korviani. "Menehän nyt", hän jatkoi.
"Hyvä on".

// SKIP puoli vuorokautta, kaikki nukkumassa.

*Voih! Missä olen? Pelkään pimeää!*säikähdin, mutta sitten muistin kaiken. Muistin myös sen, kun isä näytti minulle luolan suuaukon toisella puolen avautuvan maiseman, ja sekös vasta jännitti minua. Kömmin pystyyn. Suuntasin suuaukolle. Oli pimeää, mutta menin silti ulos. Se läpikuultava aine avautui edessäni, ja kosketin sitä. *Onpa se kylmää ja outoa. Paras palata petiin* Olin juuri lähdössä, ja katsoin ympärilleni. *Hei! Missä pesä on?* Olin eksynyt. *Hienoa! Hyvä minä...* Aloin tassutella rannan pengertä. Kuljin ylöspäin, luullen meneväni kohti omaa pesää. Kuljin vahingossa liian lähellä reunaa. Tunsin maan pettävän altani. Olin jo syöksymässä siihen kylmään, kiiltävään aineeseen, kun kiljaisin mitä keuhkoistani lähti.
"Apuaaa! Auttakaaaaaa!" Sitten pulahdin kiilto-mömmöön, jolle en tiennyt nimeä. Aloin potkia tassuillani vaistomaisesti, mutta se ei auttanut. Laskeuduin kohti kiilto-mömmön pohjaa. En saanut happea, jalkani turtuivat. Pökerryin.

//SKIP n.10 min

"Missä olen?" Ynisin. Minun oli kauhean kylmä.
"Voi, olet elossa!" tunsin emäni kuonon kylkeni päällä. Keuhkojani poltti, ja vedin ilmaa niihin.
"Mitä oikein ajattelit? Olisit voinut hukkua!" Kuulin isäni raivoavan.
"Älä nyt, hän on vasta pentu..."
"Hmh... Säikähdin vain niin hirveästi..."
"Paras mennä kaikkien nukkumaan. Aamulla kaikki on hyvin"
"Olet ihan oikeassa, Alfani"
nostin päätäni ja katsoin suureen suteen.
"O-oletko sinä alfa?" kysyin.
"Olen"
"Minä olen Beta" toinen susi sanoi.
"Minä olen Jeremy, hän on Catarina"
"Minä olen Sheila"
Lopulta kaikki sudet, paitsi yksi, olivat esitelleet itsensä.
"Kuka sinä olet?"Kummastelin. *Onpa hän kaunis...*
"Olen Rita" naaras sanoi välinpitämättömästi.
"Minä olen Karvakorva" Sanoin kaikille. Isäni kantoi sen jälkeen minut petiin, ja painoin silmäni kiinni. Emoni tuli viereeni, ja nukahdin nähden ihania unia...

Vastaus:

23 kp:ta!

Nimi: Dani (Dawn)

10.09.2016 15:19
SORII TOI OLI IHAN SIKA LYHYT SEURAAVA ON PIDEMPI

Nimi: Dani (Dawn)

10.09.2016 15:19
Katselin pimeää metsää. "En enää ikinä uskalla mennä tuonne." Sanoin emolleni. "Ei sinun tarvitsekaan mennä sinne enää, Kuumakalle." Emoni vastasi. "Tänään on isäsi vuoro vartioida leiriä." Emoni kertoi. "Okei." *Vartioimassa* "Mikä tuolla on?" Isäni kysyi vartiointi pariltaan. "Käytkö katsomassa?" "Voin käydä." Isäni vastasi. Isäni hiipi hiljaa varjoa kohti. "Se on karhu!" Isäni huusi. "Varoita nopeasti Alfaa!" "Alfa! Leirissä on karhu!" "Herätä nopeasti kaikki!" Alfa käski isäni vartiointi paria. "Kaikki ylös! Leirissä on karhu!" Olin hädissäni. Emo käski minun tulla hänen etujalkojensa väliin. Urokset kävivät karhun kimppuun. "Minä haluan auttaa taistelussa! Olen jo tarpeeksi iso!" Vinkaisin emolleni taistelua katsellessani. "Et voi todellakaan mennä tuonne. Olet ihan liian pieni!" Emoni huudahti minulle. Karhu löi isäni maahan. "Isä!" Huusin ja tunsin kuinka kyyneleet valuivat poskiani pitkin. Karhu oli voitettu, mutta monet sudet loukkaantuivat taistelussa, isäni mukaanlukien. Yö tuntui ikuisuudelta. Menimme katsomaan emoni kanssa loukkaantunutta isääni. "Älä ikinä petä laumaasi Kuumakalle. Olet hyvä poika." Isäni sanoi ja nukkui pois. Purskahdin itkuun. "Kaikki järjestyy Kuumakalle, kaikki järjestyy." Emoni lohdutti.

Vähän surullisempi tarina.

Nimi: Hahtuva/Rita (Bourne)

06.09.2016 19:54
"He olivat varmasti tulossa varastamaan meiltä riistaa!" haukahdin Harrylle, Olivialle, Mörölle ja Jacobille.
"Pentu mukanaan?" Jacob naurahti. En pitänyt Jacobin luonteesta. Tämä oli liian "vitsikäs". Jolkottelimmme kohti leiriä.
*Ei ole minun vikani, jos he varastavat meiltä riistaa*, ajattelin ärsyyntyneenä. Mörkö tassutteli edessäni kuono maassa.
"Mitä sinä teet?!" huudahdin. Mörkö nosti katseensa maasta.
"Yritän jäljittää riistaa", uros sanoi ja jatkoi nuuskimistaan.
*Ääliö*, ajattelin. Kohta saavuimme leiriin. Suurin osa Bournen susista oli jo nukkumassa. Tassuttelin pentupesään omalle nukkumapaikalleni. Hiutale ja emo nukkuivat ja heidän tasainen hengityksensä kantautui korviini. Se auttoi minua pääsemään rauhalliseen uneen..
"Herätys, Hahtuva!" kuulin Hiutaleen huudahtavan. Avasin silmäni. Hiutaleen ruskeat silmät napittivat minua lempeästi.
"Meidät nimitetään tänään Partiosusiksi!" Hiutale huudahti. Ravistelin itseni kunnolla hereille.
"Oikeasti!?" huudahdin innoissani.
"Joo!" Hiutale huudahti ja alkoi pomppimaan tasajalkaa. Katsahdin ympärilleni. Emoa ei näkynyt pentupesässä.
"Missä emo on?" kysyin. Hiutale pysähtyi ja katsoi minua.
"Hän on saalistamassa valkeaa kania", Hiutale sanoi. Nyökkäsin vastaukseksi.
"Oletko jo ajatellut aikuisnimeäsi?" kysyin siskoltani.Hiutale mietti hetken.
"Olen. Oletko sinä?" Hiutale kysyi. Nyt vasta tajusin, etten ollut miettinyt aikuismineäni ollenkaan.
*Sen pitää olla hyvä, että jaksan kantaa sitä lopun ikäni*, ajattelin. Paitsi että minustahan tulisi Alfa.
*Toivottavasti*, ajattelin.
"En ole", sanoin. Jolkotin ulos pentupesästä ja menin puron ääreen. Puron ääressä kasvoi päivänkakkaroita, jotka olivat jo puoliksi kuihtuneet syksyn saavuttua.
*Mitä jos nimeni olisi Margarita? Sehän tarkoittaa päivänkakkaraa", ajattelin. Margarita olisi kuitenkin liian pitkä, enkä halunnut liian pitkää.
*Rita?* Margaritan lyhenne tulvahti mieleeni.
"Rita", sanoin ääneen. Rita kuulosti oikeastaan ihan hyvältä. Voisin siis olla Rita. Hiutale tassutteli viereeni.
"Oletko jo päättänyt?" tämä kysyi.
"Olen", sanoin. Pian leirin suuaukolta alkoi kuulua rapinaa ja emo tassutti sisään valkea kani suussaan. Kani oli tavallista isompi. Emo kuljetti kanin tuoresaaliskasaan. Hiutale vinkaisi innokkaasti ja juoksi Catarinan viereen.
"Ompa se iso!" Hiutale huudahti. Emo hymyili ja alkoi nuolemaan Hiutaletta. Kastelin jalkojani veteen. Vesi oli jo aika kylmää, mutta siihen tottui.

//Skip 1 päivä

Olin aamupartiossa Catarinan ja Olivian kanssa. Hiutale oli valinnut itselleen nimeksi Snow. Olin aika iloinen, että minusta oli tullut Partiosusi. Catarina oli sanonut, että Mustaan Yöhön ei olisi pitkä. Odotin innolla sitä, koska pääsisin siihen ensimmäistä kertaa. Haistelin ilmaa. Lähellä tuoksui Dawn, mutta olimme lähellä niiden rajaa. Catarina asetti hajumerkit ja lähdimme kulkemaan kohti Lea:n rajaa. Kylmä tuuli pörrötti turkkiani. Kuulin kuinka Olivia tärisi hieman. Pienemällä sudella oli lyhyempi turkki. Yhtäkkiä haistoin ilmassa tuoreen oravan hajun. Lähdin jäljittämään sitä ja kohta näin pienen kivenlohkareen päällä seisovan punaruskean oravan. Orava ei ollut vielä nähnyt minua, joten lähdin vaanimaan sitä. Kohta olin niin lähellä, että voisin nopeasti rutistaa jyrsiän kuoliaaksi. Ponnahdin jaloillani ilmaan ja otin oravan niskoista kiinni. En purrut vielä kovaa, vaan annoin oravan sätkiä ja vinkua hampaideni välissä. Orava vikisi tuskissaan. Nyt tiputin oravan maahan ja painoin tassullani tämän vatsaa. Kurre päästi vielä viimeisen vinkhduksen ja tuo oli kuollut. Nautin eläimen kiduttamisesta. Otin oravan suuhuni ja lähdin jolkottelemaan Catarinan ja Olivian luo. Olimme jo lähellä Lea:n rajaa. Catarina katsoi iloisesti minua.
"Hienosti tehty, Rita. Voisit viedä nyt sen leiriin, me tulemme sitten kun olemme merkinneet rajat. Nyökkäsin ja lähdin juoksemaan kohti leiriä. Kun saavuin leiriin, Mörkö oli harjoittelemassa Isabellan kanssa kalastusta. Vein oravan tuoresaaliskasalle. Epäonnekseni Mörkö oli huomannut tuloni. Pentu juoksi innokkaasti luokseni.
"Saalistitko tuon ihan itse?!" innokas pentu kysyi. Huokaisin.
"Joo", sanoin vaisusti. Lähdin tassuttelemaan kohti suurta tammea. Kuulin kuinka Mörkö kuiskasi isekseen, kuinka hirveästi halusi olla jo Partiosusi. Istahdin suuren tammen viereen. Sheila nukkui Metsästäjien puolella. Yhtäkkiä Alfa saapui luokseni.
"Voisit mennä tekemään jotain hyödyllista. Esimerkiksi kalastamaan?" Alfa kysyi. Nyökkäsin. En pitänyt siitä, että minua komenneltiin, mutta annoin asia olla ja lähdin kävelemään kohti puroa. Kylmät väreet kulkivat selkäpiitäni, kun muistin mitä minulle oli tapahtunut, kun olin pentuna yrittänyt kalastaa.
*Olin silloin pentu*, ajattelin. Katselin puron ääressä veden alla uivia ahvenia. Salaman nopeasti noukin sieltä yhden. Laitoin ahvenen maahan. Ahven sätki vielä, joten löin sitä kovalla iskulla. Seuraava ahven pääsikin karkuun. Kalastin aurinkohuippuun saakka, jolloin minulla oli viisi ahventa. Vein saaliit tuoresaaliskasaan. Näin Mörön pentupesässä, katsoen minua. Olin iloinen, ettei minun tarvinnut nukkua Mörön kanssa samassa pesässä.
*Kohta Möröstäkin tulisi Partiosusi..*, ajattelin. Harry saapui tuoresaaliskasalle. Tämä valikoi siitä pulskimman ahvenen ja vei sen Snow:ille.
"Aterioidaanko yhdessä?" Harry kysyi. Huomasin Snow:in vaivautuneen katseen.
"Kyllä se käy", tämä sanoi. Tuhahdin. Näin kuinka Metsästäjät alkoivat jo lähteä saalistamaan. Yhtäkkiä kuulin Mörön vinkaisun takanani.

//Mörkö? :3

Vastaus:

19 kp:ta

Nimi: Dani (Dawn)

04.09.2016 19:32

Leikimme ystäväni Dotyn kanssa piilosta. Minä laskin ensin: "...kolmekymmentäyhdeksän, neljäkymmentä! Piilossa tai ei, täältä tullaan!" *SKIP n.20min* "Katsos Dani kulta, metsästäjät tulevat, ison saaliin kanssa!" Äitini Daisy sanoi katsoen metsästäjien saapumista leiriin. "Minulla onkin jo kova nälkä." Minä sanoin äidilleni. "Saitte näköjään suuren saaliin." Alfa sanoi korkealla äänellä. Ensimmäisenä syömään pääsi Alfa. Alfa söi kaksi oravaa ja osan peurasta. Seuraavaksi syömään pääsikin Beta. Beta söi loput peurasta, ja yhden jäniksen. *SKIP OMEGAN RUOKAILUUN* Omegalle jäi vain orava. "Nyt on taas maha täynnä, ja jaksan taas leikkiä." SAnoin äidilleni. "Tulehan nukkumaan päiväunet Kuumakalle." Äitini sanoi minulle ystävällisellä äänensävyllä. "Okei." Vastasin. *SKIP 10min* "Minua ei kyllä yhtään väsytä." Ajattelin mielessäni. Nousin, venyttelin ja katselin metsää. "Haluan mennä tutkimaan tuota metsää!" Ajattelin ja lähdin juoksemaan kohti metsää. Olin juossut jo aika syvälle metsään, ja nään toisen leirin. "Osaisivatkohan nuo tuolla neuvoa minulle tien Dawnin leiriin? Se selviää vain yhdellä tavalla." Hölkkäsin leiriin, kunnes näin pelottavan näköisiä susia. "Terve kaikki! Hei tota osaatteko neuvoa minulle tien Dawnin leiriin?" Silmänräpäyksessä kaikkien susien katseet kääntyivät minua päin. "Mitä pentu tekee yksin tähän aikaan metsässä?" Vieraan lauman Alfa murahti. "Öhöm... Kannattaisikohan minun ehkä lähteä?" Samalla sekunnilla käännyin ja lähdin juoksuun. Minua pelotti kamalasti, ja juoksin niin kovaa kuin lyhyistä jaloistani pääsin. Onneksi kukaan ei lähtenyt perääni, säikähdin vain todella paljon. Pian näin Dawnin leirin ja kiihdytin vain vauhtiani. "Missä Dani on?" Samalla hetkellä äitini hätäili leirissä. Daisy katsoi jokaisen kiven taakse, mutta pentua ei näkynyt. Menin nopeasti sen kiven taakse, mitä äiti ei ollut vielä katsonut. Esitin nukkuvaa. "Kiitos Henkikoirien, sinä olet turvassa!" Äitini huokaisi helpotuksesta. "Että semmonen ilta." Ajattelin mielessäni.
Tästä varmaan huomaa, että olin aika villi pentu.
Anteeks et eka osa näin lyhyt:(
Mulle ei oo sit paljoo kokemusta kirjottamisesta joten saatto olla virheitä.

Vastaus:

7 kp:ta. Muuten hyvä tarina, mutta muutamia pikkuvirheitä tuli, joten vähensin vähän kp:n määrää. Muista että toiset kutsuvat suttasi vielä Kuumakalleksi. Sudet kutsuvat äitiään emoksi.

Nimi: Raiku - Lea

04.09.2016 11:27
"Villikko! Heti takaisin!" Lily-Rose murahti vihaisesti, kun musta pentu oli menossa ulos uloskäynnistä. Villikko jarrutti vauhtiaan, mutta törmäsi sitten jonkun urossuden jalkaan, joka oli työntynyt sisään pentupesään. Käännyin katsomaan tulijaan, ja tunnistin hänet pentujen isäksi, Oweniksi. Hän tuijotti vihaisesti Villikkoa, joka oli painautunut alistuvasti lattiaa vasten, ja mustat korvat olivat painautuneet vasten pörhistyneitä niskakarvoja. Owen tarttui Villikkoa niskanahoista, pentu vinkaisi pelosta. Owen lähti astelemaan kohti kumppaniaan, joka oli kiinnittänyt huomionsa kahteen muuhun pentuun - Tuiskuun ja Lumeen, jotka painivat pesän nurkassa. Emoni Maelie oli sanonut, että en saanut leikkiä pentujen kanssa, ennen kuin heistä kasvaisi tarpeeksi isoja. Pentujen silmät olivat avautuneet muutama päivä sitten, ja olin siitä lähtien kysynyt joka päivä Lily-Roselta lupaa leikkiä Villikon, Tuiskun ja Lumen kanssa. Valitettavasti narttu ei ollut antanut lupaa milloinkaan, mutta ymmärsin sen hyvin.
"Raiku, olet aika type-" Villikko yritti huutaa Owenin suussa keikkuen, mutta urossusi puristi hampaitaan yhteen, niin että Villikko kiljaisi.
"Nyt hemmetti se turpa kiinni!" Owen karjaisi, ja hätkähdin pelosta. Maelie nosti yllättyneenä päätään, hänen silmänsä näyttivät väsyneeltä.
"Owen! Et saa opettaa noita sanoja pennuille!" Lily-Rose tiuskaisi, ja otti Villikon Owenin suusta pois, laski viereensä. Katsahdin Tuiskuun sekä Lumeen, jotka tapittivat Owenia hieman pelästyneen näköisinä. Owen vain tuhahti, ja asteli pois pesästä.
"Anteeksi Maelie", Lily-Rose pahoitteli, ja katsoi merkitsevästi emoani silmiin. Maelie vain naurahti:
"Ei se mitään. Kyllä Raikukin noita joskus oppii." Katsoin häntä hölmistyneenä, enkä ollut edes ymmärtänyt mitä Owen oli sanonut.
"Enpäs", tuhahdin, ja painoin kuononi käpäliini. Kuulin, kuinka emoni naurahti, mutta nostin päätäni, kun joku työntyi sisään pentupesään. Näin isäni Oliverin, joka katsoi minua lempeästi.
"Raiku, haluaisitko kanssani kävelylle?" isäni kysyi, ja korvani suorastaan pongahtivat pystyyn. Suuni avautui, kieleni työntyi ulos, aloin läähättämään onnesta.
"Totta kai haluan!" vingahdin riemastuneena, ja nousin ylös. Lihakseni olivat yön aikana kangistuneet hirveästi, mutta nyt en jaksanut välittää siitä, pääsisinhän isäni kanssa leirin ulkopuolelle! Loikin kieli roikkuen suustani isäni luo, joka tuijotti minua hilpeästi. Isän lihakset värähtivät huvittuneena vatsasta, ja hän haukahti:
"No, hei sitten!" Maelie sekä Lily-Rose haukahtivat hyvästi takaisin. Tuisku sekä Lumi, pysyivät hiljaa, mutta Villikko aloitti marisemisensa:
"Minäkin haluan!" Lily-Rose murahti varoittavasti, ja laskeutui makuulle pedillensä. Oliver työntyi pentupesästä ulos, minä pujahdin perässä.
"Missä me käydään?" kysyin isältäni samalla kun jolkutimme kohti leirin uloskäyntiä. Isäni ei katsonut minuun, mutta vastasi:
"Käymme Bournen rajalla. Emosi on varmaan kertonut heistä sinulle."
"No joo. He kuulemma pitävät uimisesta", murahdin halveksuvasti, ja sain naurahduksen vastaukseksi.

Jolkotimme kaunista niittyä pitkin kohti Bournen rajaa, jonne isä oli halunnut viedä minut. Vatsani kipristeli jännityksestä, koska isä oli sanonut, että saattaisimme nähdä joitain Bournelaisia. Yhtäkkiä isä pysähtyi kuin rotkon reunaan, ja haisteli ilmaa pää pystyssä.
"Bournelaisia tulossa tänne", hän murahti, ja käänsi katseensa minuun, "pysy takanani." Nyökkäsin, peruutin askeleen pari. Pensaikosta pelmahti kolme sutta. Kaksi aikuista ja yksi pienempi. He kaikki kääntyivät katsomaan meitä.
"Mitäs te täällä teette?" yksi uroista kysyi katsoen minua. Paljastin hampaani uhkaavasti, mutta isäni vain murahti Bournelaisille:
"Saamme me omalla reviirillämme olla." Bournelaiset katsoivat meitä halveksuvasti, kunnes pienin heistä sanoi rinta pörhöllä:
"Niin saatte, kunhan pysytte kaukana meidän reviiristämme." Isäni vain tuhahti.
"Noniin Hahtuva, mennään", suurin susista haukahti pienimmälle, ja he lähtivät astelemaan pitkin rajaa.
"Mennään mekin", isäni murahti minulle, ja lähdimme astelemaan kohti leiriä.

Vastaus:

20 kp:ta!

Nimi: Hahtuva (Bourne)

30.08.2016 15:09
Istuin pentutarhan suuaukolla tarkastellen leiriä. Alfa oli juttelemassa isälleni, Beta, Jimmy ja Sheila olivat lähdössä aamupartioon. Ebba ja Jacob makasivat vierekkäin tammen alla. Jacob nuoli kumppaninsa päätä. Isabella ja Mörkö leikkivät jotain takanani.
"Nyt riittää", Isabella sanoi lempeästi Mörölle.
"Ei riitä! Isäbella lisää!" Mörkö huudahti emolleen. Minua ärsytti, että Mörkö käytti Isabellan nimenä Isäbellaa. Tuo sana jo otti hermoille. Hiutale oli mennyt harjoittelemaan kalastusta Catarinan kanssa. Minäkin olisin halunnut mennä, mutta Hiutale ei jostain syystä halunnut.
*Vanha Alfa on jo onneksi opettanut minua kalastamaan..*, ajattelin. Nuoleskelin etukäpäliäni hitaasti. Tänään minulla ei ollut mitään tekemistä.
*Olisinpa jo Partiosusi*, ajattelin. Tiesin kyllä että kohta olisin. Ja sitten voisin mennä Mustaan Yöhön.. Minua kiinnosti nähdä muiden laumojen susia. Olin vain kerran nähnyt Lea:jojen Partiosusia. Yhtäkkiä huomasin Jeremyn ja Alfan tulevan minua kohti. Jeremy katsoi minua ystävällisesti kirkkaanvihreillä silmillään.
"Haluaisitkos mennä illalla rajapartioon Jacobin, Harryn ja Olivian kanssa? Sinusta tulee kohta Partiosusi, niin voisit nähdä millaista on olla partiossa", isäni sanoi. Alfa oli isäni takana ja katsoi minua ystävällisesti myös. Tiesin jo mitä vastaisin.
"Tottakai minä tulen!" huudahdin kuin iloinen pentu.
*Tai no olenhan minä edelleen pentu..*, ajattelin. Mörkö oli kai kuullut mistä keskustelimme ja tuli ulos pentupesästä.
"Minäkin haluan!" Mörkö sanoi iloisesti. Huokaisin. Se tästä vielä puuttuisikin, jos Mörkö tulisi mukaan..
"Kyllä sinäkin pääset. Ja Hiutale?" Alfa sanoi.
*Hiutale ei sitten TODELLAKAAN tule!* ajattelin hädissäni.
"Hiutale kyllä opettelee saalistamaan kaloja. Hän on varmasti väsynyt sen jälkeen. Hän on vasta pentu", Jeremy sanoi onnkekseni. Huokaisin helpotuksesta. Olivia saapui kuin tyhjästä viereeni.
"Me lähdemme sitten kun alkaa hämärtää. Voisit nyt nukkua, että jaksat partioida. Siellä saattaa kestää", Olivia sanoi ja lähti. Alfa ja isä olivat jo menneet muualle. Mörkö oli vielä vieressäni.
"Leikitään!" Mörkö sanoi ja yritti saada kiinni häntäänsä.
"Hännän kiinniottaminen on mahdotonta!" Mörkö sanoi turhaantuneena. Nyökkäsin vastaukseksi.
"Teidän pitää nyt mennä nukkumaan jos jaksatte partioida", Isabella saapui taaksemme. Nyökkäsin Pentue-emolle ja jolkotin nukkumapaikalle. Menin kerälle, laitoin silmäni kiinni ja nukahdin. Heräsin taas unessani. Vanha Alfa istui vieressäni vihreät silmät kiiluen.
"Jaahas, sinä pääset rajapartioon. Mitä jos siellä on Dawn:eja ja ne hyökkäävät laumatoveriesi päälle, mitä teet?" voimakas susi sanoi.
"Tapan ne kaikki!" huudahdin nuoleskellen huuliani. Oi kuinka olisi ihanaa tappaa ensimmäinen susi! Mitä nautintoa!
"Unessa osaan lukea ajatuksesi. On hyvä juttu, että ajattelet noin", vanha Alfa kehui.
"Mutta millä tekniikalla tapat ne?" susi jatkoi.
"Tappopuremalla", sanoin. Vanha Alfa katsoi minua.
"Miten se tehdään?" tämä kysyi. Selitin tälle miten se tapahtuu.
"Oikein hyvä. Haen muutaman aikuisen suden ja saat harjoitella niillä", vanha Alfa sanoi ja lähti jolkuttelemaan pois päin.
"Pst!" kuulin tutun pentuäänen sanovan. Käännyin ja näin Mörön puskanjuurella.
"Mitä sinä täällä teet!?" kysyin vihaisena.
"Lähde pois, heti! Etkä saa kertoa tästä kellekään, tai tapan sinutkin!" huudahdin vihaisena. Mörkö katsoi minua
"Onneksi tämä on vain uni!" Mörkö sanoi.
"Voitko tappaa minut tässä unessa? Untahan se vain on, olen aina halunnut nähdä painajaisia!" Mörkö sanoi iloisena. Minua otti päähän koko pentu. Hypähdin Mörön niskaan ja puraisin voimakkaasti. Mörkö meni veltoksi ja tämän suusta valui verta. Säikähdin näkymää tosissani ja laitoin silmäni kiinni kauhealta näyltä. Kuitenkin kun avasin silmäni, Mörkö oli hävinnyt,
*Onneksi*, ajattelin helpottuneena. Samassa Vanha Alfa tuli paikalle tummanharmaan naarassuden kanssa.
"Näin kaiken", vanha Alfa sanoi.
*Eikai hän rankaise minua siitä, että pelkäsin näkymää?!* ajattelin hädissäni.
"En rankaise. Tuo oli sinulle tuttu susi, joten tiedän että järkyttyisit", vanha Alfa sanoi.
"Mutta tässä on nyt vähän haastetta. Tapa hän!" Tummanharmaa naaras susi hyökkäsi kimppuuni. Tämä puri minua korvaan ja vinkaisin kivusta. Tämän jälkeen narttu pisti minut maahan, mutta purin tämän käpälää. Narttu vinkaisi ja puri kaulaani. Tiesin, että hän tappaisi minut, joten luovutin.. Laitoin silmät kiinni ja en saanut niitä enää auki.
*Olenko minä oikeasti kuollut?!* ajattelin hädissäni. Samassa heräsin Pentupesässä. Mörkö oli hereillä. Isabella nuoli tämän päätä.
"Et sinä kuollut ole", Mörkö sanoi.
"Tai et ainakaan siltä näytä", tämä jatkoi ja tarkasteli minua. Sydämeni jyskytti kovaa unen jäljiltä.
"Olivia hakee teidät kohta", Isabella sanoi. Huomasin Catarinan ja Hiutaleen nukkuvan vieretysten. He olivat varmasti väsyneitä kalastuksen takia. Samassa suuaukolta kuului rapinaa ja Olivia saapui pesään.
"Me lähdemme nyt", narttu sanoi. Tämän jälkeen Olivia meni ulos ja seurasin tätä. Mörkö tuli minun jälkeeni. Ilta alkoi jo hämärtää.
*Kohta tulee pilkkopimeää*, ajattelin. Harry ja Jacob odottelivat puron vieressä.
"Partioidaan ensin Lea:an raja", Harry sanoi ja lähti uimaan puron toiselle puolelle. Me kaikki lähdimme seuraamaan Harrya. Vesi oli aika kylmää. Se ei minua kuitenkaan haitannut, uiminen oli kivaa. Pian olimme Lea:an reviirillä.

//Raiku? Jos vaik seki olis päässy rajapartioon? :DD

Vastaus:

15 kp:ta

Nimi: Hahtuva (Bourne)

12.08.2016 17:47
Katselin omituisen näköistä sutta. Huokaisin.
"Missä ajattelit muka leikkiä?" sanoin tylysti. Mörkö katsoi ulos.
"Täällä", hän sanoi hiljaa, ettei Isabella tai Catarina kuulisi.
"Ei kiitos", sanoin ja menin suuaukon eteen istumaan. Kuulin Mörön harmistuneen vinkaisun, mutten välittänyt. Omega järjesteli edelleen nukkumapaikkoja. Tämän vihreät silmät osuivat harmistuneena minuun.
*Itse hän Omegana olonsa aiheutti*, ajattelin. Omega oli tapaillut salaa Dawnien nykyistä Omegaa, Berryä ja kun siitä oli saatu tietää heistä molemmista tuli Omegoja. Heidän pentunsa Olivia oli nykyään Bournessa. Yhtäkkiä kuulin suden hengityksen takanani. Haistoin takanani emon.
"Tämä päivä olisi hyvä päivä opetella uimista kun sataa. Vesi tuntuu lämpimältä", emo sanoi. Nyökkäsin. Uiminen voisi piristääkin minua.
"Eikö se olisi sama asia, kun istuisin sateessa? Joka tapauksessa kastuisin", kuulin Hiutaleen sanovan "vitsikkäästi".
"Uiminen ei ole vain kastumista", Isabella otti lauseen vakavasti. Kävelin ulos. Sade ropisi turkissani. Satoi todella kovaa. Muutkin uskaltautuivat pentupesästä ulos. Muistin mitä minulle oli toissapäivänä tapahtunut.
*Silloin puro virtasi kovaa*, ajattelin toiveekkaana. Tietääkseni kukaan Bourne ei ole koskaan hukkunut. Kävelin puron ääreen. Sadepisarat osuivat pintaan ja siihen ilmestyi monta rinkulaa. Kosketin tassullani vettä ja tunsin lämpimän aallon syöksyvän ylleni.
*Vesi on tosiaan lämmintä!* ajattelin innokkaana. Samassa pulahdin veteen. Ylsin vielä maahan niin, että selkäni oli juuri ja juuri veden peitossa. Mörkökin hyppäsi veteen ja ui samantien puron toiselle puolelle. Isabella ja Catarinakin loikkasivat veteen ja vesi roiskui Hiutaleen päälle. Hiutale tärisi kylmyydestä.
"Tule veteen!" Catarina yllytti.
"Mutta se on KYYLMÄÄ!" Hiutale huudahti. Catarina huokaisi.
"Mene sitten takaisin pentupesään. Mutta sanompa vaan, täällä on lämpöisempää", Catarina huudahti, kun Hiutale jo lähti takaisin pesään. Uin toiselle puolelle puroa, missä Mörkökin oli. Emot uivat nopeaa perässä.
"Uiminen on kivaa!" Mörkö huudahti. Isabella hymyili ja katsoi tyhjyyteen. Yhtäkkiä jossain kala hyppäsi ja samassa Isabella sukelsi veden alle. Sekunnissa tämä tuli takaisin pinnalle, ahven suussaan.
"Tästä riittää meille kaikille", narttu sanoi ja vei kalan rannalle. Katsoin herkullisen näköistä kalaa. Ahvenet oli mielestäni erittäin hyviä. Uin pari kertaa toiselle puolelle-ja takaisin. Sade alkoi vielä enemmän yltyä. Kuulin kuinka Metsästäjät ja Partio sudet juoksivat nopeaa männyn alle.
"Meidän pitäisi jo lähteä. Täällä sataa tosi kovaa", Catarina sanoi ja nousi vedestä. Seurasin emoani pentupesään. Kuulin kuinka Isabella otti ahvenen rannasta ja seurasi minua ja emoa. Mörkö tuli perässä sadevettä nuollen. Pentupesässä emo alkoi nuolla minua. Se tuntui mukavalta, kunnes muistin mitä vanha Alfa oli sanonut. Lähdin pois emoni luota.
"Osaan kuivata itseni jo itsekkin", sanoin tylysti ja ravistelin turkkini. Vettä roiskui Hiutaleen päälle.
"Emo, Hahtuva kiusaa!" Hiutale ruikutti. Catarina pisti vihaisen silmäyksen minuun. Menin makuulle ja pistin silmäni kiinni. Vajosin pehmeään unen maailmaan.

//Mörköö? :DD

Vastaus:

10 kp:ta

Nimi: Raiku - Lea

10.08.2016 16:11
Hätkähdin nopeasti hereille, nostaen päätäni hiukan ylös. Silmäluomeni tuntuivat edelleen raskailta, mutta pakotin ne pysymään auki. Näin edessäni emoni Maelien, joka tuhisi omalla pedillään - noin kolmen jäniksen päässä minusta. Hän näytti todella tyytyväiseltä, ja isäni oli saanut Alfalta luvan nukkua emoni vieressä. He näyttivät todella rakastuneilta, sillä isäni pää oli emon vatsan päällä, sekä heidän pörröiset hännät olivat kietoutuneet yhteen. Ravistin valkeaa päätäni, ja nousin kompuroiden istumaan. Jalkani tuntuivat heikoilta, enkä olisi jaksanut nousta. Kuitenkin halusin mennä tutkimaan leiriä, joten nousin seisomaan. Katsahdin nopeasti isääni, joka huokaisi tyytyväisenä.
*Hei sitten isä* hihkaisin mielessäni, ja lähdin astelemaan kohti pesän suuaukkoa. Ulkoa tulvi kuun valoa pentupesään, se valaisi sen melkein kokonaan, luoden samalla aavemaisen tunnelman. Yö oli pitkällä, ja minulla olisi vielä vähän aikaa tutkia leiri läpikotoisin, ennen kuin Maelie tai Oliver heräisi. Tassuni kuljettivat minua hetki hetkeltä lähemmäksi suuaukkoa, ja mitä pidemmäksi pääsin, sitä enemmän se sai turkkini hohtamaan. Mieleni teki etsiä vain joku korkea kallio, ja ulvoa kohti harmahtavaa kuuta, josta emo oli kertonut. Saavuin suuaukolle, ja pujahdin nopeasti ulos hieman viileään ilmaan. Ulkona leijaili pieni tuulenvire, joka sai kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitäni, saaden koko kehon värähtämään. Nenääni tulvahti kirpeän ulkoilman tuoksu, joka toi mukanaan erilaisten kukkien sekä saaliin hajuja. Tuuli kuljetti hiekanjyviä pitkin leiriä, kuin leikkien hippaa. Katsoin ympärilleni, ja näin tunnelin lähellä pentupesää. Lähdin astelemaan varmoin askelin kohti tunnelia, josta tulvahti vahva haju kirsuuni. Haju voimistui sitä mukaan, kun tunnelia lähestyin. Minua alkoi hieman pelottamaan, ja hätkähdin, kun tunnelista työntyi ulos valtava urossusi. Hän katsoi minua yllättyneenä ja samalla tuimasti. Uros kysyi:
"Oletko sinä se Maelien ja Oliverin pentu?" Hätkähdin kuullessani isäni sekä emoni nimen, ja vastasin nopeasti:
"Kyllä." Susi mittaili minua katseellaan, joka lävisti minut hetkessä. Hänen katseensa oli kylmä kuin jää, ja syvä kuin Rannaton järvi - josta emo oli kertonut. Hetken päästä susi kysyi:
"Mikset ole nukkumassa?" Nielaisin nolona, ja änkytin:
"Mi-minä halusin tu-tutkia leiriä." Susi tuhahti.
"Minä olen Alfa. Käsken sinua menemään takaisin nukkumaan. Voit sitten aamulla tutkia leiriä", Alfa sanoi, ja asteli pitkin askelin ohitseni. Jäin tuijottamaan hänen peräänsä, mutta lähdin sitten itsekin astelemaan kohti pentupesää. Silmäni lurpsahtelivat jo kiinni, enkä ollut tajunnut, miten paljon minua väsyttikään. Kuu loi varjon eteeni, luoden entistä aavemaisen kuvan. Saavuin pentupesän suuaukolle, ja menin sisään. Pesässä oli paljon lämpimämpi kuin viileässä ulkoilmassa, se kutitti hiukan nenääni. Yhtäkkiä törmäsin jonkun jalkaan, ja lensin takapuolelleni tomuiseen maahan. Katsahdin yllättyneenä ylös, näin emoni katselevan minua tuimasti.
"Missä oikein olit?" hän kysyi taputtaen käpäläänsä maahan. Käänsin katseeni emon tuimasta, sillä minua nolotti hirveänä. Vingahdin kuitenkin:
"Olin vain tutkimassa leiriä." Emoni naurahti, ja otti hellästi kiinni harmaavalkeasta niskastani. Hän nosti minut ilmaan, kantoi varovasti minut paikalleni.
"Pysypäs nyt siinä loppu yö", emoni sanoi, ja nuolaisi lempeästi päälakeani. Nuolaisin emoni nenää, käperryin sitten pehmeälle makuualuselle. Kuulin, kun emoni käpertyi kiinni minuun, laskien käpälänsä selälleni. Hän kosketti nenällään kylkeäni, ja nukahti sitten. Lämpö valtasi kehoni, itsekin vaivuin uneen.

Heräsin, kun joku nuoli pontevasti takapäätäni. Katsahdin yllättyneenä taakseni, ja näin emoni Maelien.
"Emoo, haluan jo mennä!" marisin, mutta hätkähdin, kun joku nyhjäisi lehmeästi poskeani. Käänsin katseeni pikaisesti, ja näin isäni Oliverin.
"Isä, sano emolle!"

// Jatkan tästä ite myöhemmin :3

Vastaus:

15 kp:ta

Nimi: Raiku - Lea

07.08.2016 16:31
Avasin hipihiljaa silmäni, nähdäkseni tämän suuren maailman. Minua hieman pelotti se, mitä tulisin näkemään - mutta rohkeasti, avasin keltaiset silmäni. Huokaisin helpotuksesta, kun näin lempeän näköisen nartun katsovan minua. Arvelin, että hän oli emoni, joten kysyin innokkaasti:
"Oletko sinä emo?" Narttu naurahti lempeästi, ja nuolaisi sitten pontevasti vaaleanpunaisella kielellään päälakeani. Se tuntui todella turvalliselta, mutta hän ei ollut vastannut kysymykseeni.
"Oletko siis emoni?" kysyin uudestaan, ja narttu vastasi:
"Kyllä olen. Nimeni on Maelie, ja tuo tuossa on isäsi, Oliver." Katsahdin emoni osoittamaan suuntaan, ja näin edessäni suuren urossuden. Hän istui rennosti, katsoen minua yhtä lempeästi kuin emonikin. Oloni tuntui niin onnelliselta sekä turvalliselta, että meinasin hypätä pystyyn. Hillitsin kuitenkin itseni, ja kysyin emoltani:
"Mikä minun nimeni on?" Emoni katsoi Oliveria hymyillen, mutta käänsi sitten katseensa taas minuun.
"Nimesi on Raiku", emoni sanoi, ja nuolaisi päälakeani uudestaan. Maistelin nimeäni mielessäni, se tuntui maailman hienoimmalta nimeltä.
"Voisitko opettaa minulle juttuja?" kysyin emoltani, joka nyökkäsi pienesti, ja alkoi kertomaan viisaalla äänellään:
"Alfa on lauman johtaja, eli yliarvoisin. Hän päättää lauman asioista, ja häntä pitää totella. Beta on Alfan kumppani, joka voi antaa tälle neuvoja, kuten myös muille laumalaisille. Metsästäjät metsästävät laumalle, ja partiolaiset partioivat lauman rajoja tarkistaakseen, onko mitään epäilyttävää tapahtunut. Omega on lauman alempiarvoisin, ja häntä voi käskyttää mielensä mukaan." Muistelin asioita, ja kajautin sitten:
"Minusta tulee Alfa!" Emoni naurahti, veti minut kiinni itseensä.
"Varmasti tulee, pikku Alfani", hän sanoi lempeästi, ja alkoi nuolla valkeaa päälakeani. Suustani pääsi iloinen vingahdus, joka merkitsisi ikuista rakkautta emoani kohtaan. Yhtäkkiä joku nuolaisi minua selästä, ja käänsin yllättäyneenä valkeaa päätäni. Näin edessäni isäni Oliverin, joka katsoi minua lempeästi.

// Tämmönen lyhyt, mutta ensimmäiseksi tarinaksi :3

Vastaus:

8 kp:ta

Nimi: Hahtuva (Bourne)

04.08.2016 08:35
//Unta
"Noin juuri, Hahtuva! Tappopuremasi on loistava!" vanha Alfa huudahti.
*Jos taistelet pentua vastaan*, ajattelin ärsyyntyneenä.
"Voinko haarjoitella jo aikuista vastaan?" kysyin. Vanha Alfa katsoi mietteliäänä minua.
"Ehkä vähän vanhempaa, muttet vielä aikuista", tämä sanoi. Vanha Alfa lähti tapansa mukaan pois, hakemaan seuraavaa uhria. Nuoleskelin huuliani.
*Oikeastaan tappaminen on kivaa, mutta vain jos tapat muiden laumojen jäseniä*, ajattelin. Nuoleskelin veren tahrimaan turkkiani. Olin tässä unessa taistellut Lea:n kuolleita pentuja vastaan. Ne olivat vähän vanhempia kuin minä. Kohta pensaasta kuului rapinaa ja vanha Alfa saapui vaaleanharmaan pennun kanssa. Pentu katsoi murhanhimoisesti minua. Varoittamatta tämä hyökkäsi kimppuuni. Hän puri korvaani. Vinkaisin kivusta ja potkaisin takapotkulla pennun vatsaan. Pentu vinkaisi. Tämä vähän perääntyi joten tiesin, että voisin jo tehdä tappopureman. Hyökkäsin pennun niskaan ja purin tätä niin kovaa kuin leoistani lähti. Pentu vinkaisi kerran tuskaisena ja lysähti velttona maahan. Pennun niskasta vuosi edelleen verta. Vanha Alfa katsoi minua kunnioittavasti.
"Oikein hyvä. Tämän päiväinen harjoittelusi oli siinä", vanha Alfa sanoi ja alkoi haalistua. Minua taas alkoi tuttuun tapaan pyörryttää ja vajosin maahan. Pimeys laskeutui ylleni.
//Hereillä
Makasin toisella nurkkaa emostani. Hiutale nukkui tämän vieressä.
*Olisinpa minä Hiutale*, ajattelin. Isabella ja Mörkö nukkuivat keskellä pentupesää. Huomasin ropinasta pesän lehtikattoon, että ulkona satoi. Kävelin pesän suulle ja näin harmaan maiseman edessäni. Näin kuinka Olivia, Harry ja Joshua lähtivät aamupartioon. Näiden jälkeen lähtivät Rowley, Ebba ja Jeremy metsästämään. Omega järjesteli sateessa nukkumapaikkoja.
"Voisitko tulla auttamaan?" Omega kysyi ystävällisesti.
"En", sanoin tylysti. Omega katsoi harmistuneena tyhjyyteen.
"Hahtuva, leikitäänkö!?" kuulin Mörön äänen takanani. Mörkö oli herännyt...

//Mörkö? Hiutale? :D

Vastaus:

9 kp:ta

Nimi: Mörkö (Bourne)

03.08.2016 16:44
Unohin laittaa ;)

Nimi: Kaakao

29.07.2016 17:16
Aloin miettimään mitä voisin tehdä kun Hahtuva nukkuu.
*Voisin mennä herättämään hänet* ajattelin, ja ryhdyin tuumasta toimeen.Menin ensin hakemaan Hiutaletta mukaani.
"Hiutale? Tuletko mukaan herättämään Hahtuvan?" kysyin Hiutaleelta.
"Tietenkin!" hän sanoi, Aloimme herätellä Hahtuvaa.
"Herää, Herää, Hahtuva. Keskellä päivää ei saa nukkua!" sanoin Hahtuvalle.
"Mitä sinä teet !? Tajuatko että yritän nukkua!" Hahtuva sanoi murisevasti onnille ja hyökkäsi tämän niskaan.
"AUUUTSS!" vinkahdin, ja kovaa.Catarina ja isabella tulivat paikalle.
"Mitä sinulle kävi, siis sattuiko sinua!?" Catarina kysyi huolissaan.
"Kyllä, ja paljon!" vastasin.
"Puriko Hahtuva sinua!?" Catarina kysyi.Nyökkäsin.
"Hahtuva tämä on vakavaa, sinun pitää pyytää Möröltä anteeksi!" Catarina sanoi.
"No odotan anteeksi pyyntöä häneltä sillä herätti minut kesken hyvän unen!" Hahtuva sanoi.
"Pyytäkää toisiltanne anteeksi!" Catarina sanoi. Catarina ja Isabella hoitivat minua lopun iltaa ja menimme nukkumaan. Silloin ajattelin:
*Muistan sen unen missä Hahtuva tapatti toisen suden tuolla samalla liikkeellä.*
*Onneksi sentään minä en kuollut, olenhan niin voimakas ja mahtava!* jatkoin ajattelemista vähän ylimielisesti.
*Mutta kuka oli se toinen susi hänen kanssaan siinä unessa?*ajattelin.
*Jos Hahtuva jatkaa tuohon malliin, minkähänlainen hänestä tulee aikuisena?* rupesin taas ajattelemaan ja nukahdin.

//Hahtuva? Hiutale?


Vastaus:

8 kp:ta

Nimi: Hahtuva (Bourne)

23.07.2016 10:27
"Hahtuva, tule uimaan!" Mörkö ja Hiutale huusivat yhteen ääneen. "Joshua opettaa meitä!"
*Anteeksi, en voi*, ajattelin istuessani pentupesän vieressä. Käänsin katseeni pois pennuista.
"Hän on muuttunut oudoksi", kuulin Mörön kuiskaavan Hiutaleelle. Minua otti nyt päähän molemmat. Kävelin Kalapuron rantaan ja katselin omaa peilikuvaani. Samassa näin veden alla uivat ahvenet. Tiesin jo mitä olin tekemässä. Saalistamaan ne! Tarkastelin yhtä virtaviivaista olentoa.
*Tuon minä saalistan!* ajattelin innokkaana. Hyppäsin veteen yhtään ajattelematta. Sukelsin, mutta huomasinkin, että kalat olivat säikähtäessään lähtenyt jonnekin. Turhauduin tajutessani, ettei minusta ollut mihinkään. Olin uimassa kohti rantaa, kunnes virta alkoi vetämään pois päin rannasta. Virta vei minut veden alle. Olin uimassa pinnalle hädissäni, mutten päässyt. Happeni oli loppunut ja suuhuni valui vettä. Vajosin pimeyteen.

//Unta

Seisoin Kalapuron toisella puolella. Muistin mitä minulle oli tapahtunut..
*En kai ole kuollut?* ajattelin hädissäni.
"Et ole", kuulin tutun mörisevän äänen. Käänsin päätäni ja näin vanhan Alfan. Alfan naamassa oli huvittunut ilme.
"Näin siinä käy kun kun menee saalistamaan ilman oppia", tämä sanoi. Katsoin nolostuneena Henkisutta. En olisi kerinnyt sutta sanoa, kun Alfa hävisi ja vajosin pimeyteen.
"Onko hän elossa?" kuulin pimeyden läpi tutun äänen.
*Emo?*

//Hereillä

Avasin räpsytellen silmäni. Turkkini oli litimärkä. Näin edessäni emon, isän, Hiutaleen ja Sheilan.
"Oletko kunnossa?" emo kysyi ja nuoli turkkiani.
"Mitä sinä ajattelit?! Sheila joutui pelastamaan sinut!" isä huudahti. Katsoin Sheilaa ä. Tämä näytti vaivaantuneelta.
"Anteeksi", sanoin hiljaa. Hiutale katsoi minua miettien jotain. En jaksanut enää nähdä muiden huolestuneita katseita, joten lähdin kävelemään kohti pentupesää. Pujahdin pentupesään väsyneenä. Nyt halusin nukkua.

//Hiutale? Mörkö?

Vastaus:

13 kp:ta

Nimi: Hiutale(Bourne)

21.07.2016 12:34

Avasin silmäni hitaasti ja näin edessäni emoni. Haukottelin ja nousin istumaan.
”Huomenta Hiutale”, Catarina sanoi. Nyökkäsin ja räpyttelin silmiäni häikäisevässä auringonvalossa. Menin pentutarhan suulle ja katselin ulos. Leiri oli täynnä vilskettä. Aurinko oli juuri noussut ja kaikkialla oli kastetta. Näin Hahtuvan tulevan viereeni.
”Huomenta”, vikisin. Painauduin narttua vasten hakien lämpöä. Yhtäkkiä huomasin isäni tulevan sisään. Väistyin sillä tiesin hänen ärtyvän jos joku oli hänen tiellään. Hänellä oli suussaan kala. Hän pudotti sen emoni viereen ja sanoi jotain. Sitten hän lähti. Kipitin hänen luokseen ja nuolaisin häntä.
”Tule sinäkin”, vikisin Hahtuvalle mutta tämä pudisti päätään surullisen näköisenä ja hakeutui vastakkaiseen nurkkaan. *mikähän häntä vaivaa?* ajattelin. En kuitenkaan kauan ehtinyt ajatella sitä sillä juuri silloin Mörkö tuuppasi minua.
”Tulehan laiskuri”, hän huusi hyväntahtoisesti. Kimpaannuin vaikka tiesin hänen vain vitsailevan. Lähdin ajamaan Mörköä takaa ympäri pentutarhaa.
”Hiljaa nyt. Tehän sotkette koko paikan”, Catarina nuhteli. Pysähdyin ja katsoin emoni lempeitä silmiä. ”Sehän oli vain leikkiä”, sanoin tuohtuneena.
”Niin!” Mörkökin ulvahti.
”Mutta etpä saa minua kiinni”, hän jatkoi. Ryntäsin kuin salama hänen peräänsä.
”Menkää jonnekin muualle!” Catarina huusi voimattomana peräämme. Juoksin leiriaukiolle Mörön jahdatessa minua. Näin Jonkun metsästäjän tulevan eteemme mutta en ehtinyt pysähtyä. Luisuin suoraan hänen jalkoihinsa ja susi kaatui.
”Anteeksi”, vikisimme kuorossa Mörön kanssa.
”Sietääkin pyytää”, metsästäjä sanoi. Käännyimme poispäin.
”Miksi hän oli niin ärtynyt?” Kysyin Möröltä. Pentu vain kohautti lapojaan. Juoksin suoraa tietä emäni luokse ja nuolaisin tämän jalkaa. Sitten käperryin kerälle ja emoni alkoi nuolla minua.

//Mörkö? Hahtuva? Päivittely pätkä. En oikein tiennyt mistä aloittaa.//

Vastaus:

9 kp:ta

Nimi: Mörkö (Bourne)

20.07.2016 08:28
Leikimme Hahtuvan kanssa koko päivän. Menimme nukkumaan ja olimme hyvin väsyneitä. Makasin Hahtuvan vieressä ja nukahdin.
//Unta//
Kuulin hirveän vinkaisun, ja tarkastelin ympärilleni. Olin keskellä puroja ja jokia. Näin puskan takaa kuinka sudet kamppailivat. Toinen niistä oli- Hahtuva! Hahtuva murisi toiselle sudelle ja hyökkäsi tämän niskaan.Toinen susi vinkaisi ja lysähti veltoksi, tämä oli kuollut.
"Hyvä Hahtuva!" valtava valkoinen susi sanoi. Hahtuva nuoleskeli verisiä huuliaan.
"Hienosti tehty! Tappopurema oli loistava!" sanoi valkea susi.
"Se oli helppoa", Hahtuva sanoi.Minä kauhistuin ja rupesin tärisemään. Juoksin äkkiä pois ja tapasin matkalla pari sutta. Yksi niistä oli Alfa. Hän puhui muiden susien kanssa. Huomasin että olin läpinäkyvä, koska en nähnyt raajojani.
"Tuleva vihollinen on lähempänä kuin arvaattekaan", vieras susi sanoi Alfalle. Pimeys laski ylleni ja samassa heräsin.
//Hahtuva?

Vastaus:

6 kp:ta

©2018 Kristallisudet - suntuubi.com