Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tarinat

Tänne tulevat tarinat. Ja ennen kuin rupeat kirjoittamaan tarinaa, sinun pitää tietää nämä seikat:

Kirjoitamme menneisyydessä tapahtunutta eli näin: 

Menimme saalistamaan. Näimme kanin, mutta se meni piiloon.

Ensiksi. Kirjoitamme minä-muodossa eli näin:

Menin ulos leiristä. Sandra seurasi minua.

Puheenvuorot alkavat eri riviltä eli näin:

Menin ulos leiristä. Sandra seurasi minua.

"Miksi seuraat minua?" kysyin.

Puheenvuorot ovat siis "-merkin sisällä. ! ja ? ovat myös niiden sisällä, mutta kun siinä pitäisi olla piste se on näin:

"En minä sinua seuraa", Sandra sanoi.

Toivottavasti tästä oli apua :'D Ja tohon Nimi kohtaan laitat sutesi nimen ja tuon lauma. Sinun ei tarvi laittaa nettinimeäsi minnekään.

 

Vuodenaika: Syksy, riista on jo kaikilla laumoilla vähentynyt.

Jos et kirjoita KAHTEEN VIIKKOON sudellasi menetät sen.

 

Vieraskirja <  1  2  3  4 [ Kirjoita ]

Nimi: Hahtuva (Bourne)

13.07.2016 11:54
Makasin pentupesässä, Catarinan ja Isabellan leikkiessä ulkona Mörön kanssa. Minua ärsytti, koska Mörkö oli kertonut Alfa ja Omega leikistä ulkona. Beta oli tietysti sanonut asiasta emolleni ja nyt jouduin olla koko päivän sisällä, pentupesässä. Nuoleskelin huuliani ja putsasin valkeaa turkkiani. Kohta pentupesän suuaukolta alkoi kuulumaan askelten ääniä. Valpastuin odottaessani kuka tuli. Pian omituisen suden pää tuli näkyviin.
"Tuletko sinäkin leikkimään?" Mörkö kysyi innoissaan. Murisin vastaukseksi. Mörkö säikähti ja meni pois. Minua alkoi väsyttää, joten suljin silmäni ja nukahdin.
//Unta//
Avasin silmäni ja huomasin olevani toisella puolen puroa. Ihmettelin miksi jouduin sinne. Katsoin leiriä ja ihmettelin, miksi kukaan ei ollut ulkona. Katsahdin taivasta, huomatessani että se oli täysin musta. Kaikkialla oli kuitenkin valoisaa. Olin juuri menossa pentupesään, kun kuulin murahduksen takanani. Käännyin ja näin valtavan, valkean uros suden. Tämä nuoleskeli huuliaan.
"Tervehdys, Hahtuva", susi sanoi viiltävällä äänellään. Katsoin ihmetellen suden kirkkaanvihreitä silmiä.
"Kuka olet?" kysyin vähän arasti. Susi mietti hetken.
"Bournen entinen Alfa", tämä sanoi. Sydämeni alkoi jyskyttää kiivaasti.
*Mitä hän tekee täällä? Jos tuo olisi Bournen entinen Alfa, olisi hän kuollut. Vai oliko tuo susi karkotettu?* ajattelin peloissani. *Tapasinko karkotetun suden? Aikooko hän tehdä pahaa minulle?*
"Mikset sitten kuollut?" kysyin. Entinen Alfa näytti vähän surulliselta.
"Minä olen kuollut. Sinä näet nyt unta. Tulin uneesi antamaan sinulle tehtävän, Hahtuva", Alfa sanoi. Katsoin sutta.
"Minkä tehtävän?" kysyin. Useinhan Henkisudet ilmestyvät vain Alfoille ja Betoille. Niin ainakin emo oli kertonut. Alfa nuoleskeli huuliaan.
"Tehtäväsi on tulla Alfaksi. Mahtavammaksi koskaan, koska sinä valtaat kaikkien laumojen reviirit. Minä epäonnistuin tuossa. Bournet hyökkäsivät Dawnien leiriin ja Lean leiriin. Kaikki oli suunnitelmien mukaista, kunnes Dawnien Alfa hyökkäsi kimppuuni. Taistelimme kauan, kunnes hän sai tapettua minut", Alfa sanoi. Innokkuus valtasi mieleni. Minusta saattoi tulla Alfa. Ja ei mikä tahansa Alfa, vaan kaikista mahtavin sellainen. Sitten tajusinkin, että Alfaksi tuleminen on erittäin vaikeaa. Alfa luki vissiin ajatukseni.
"Ei hätää. Minä autan sinua tulemaan Alfaksi. Senkin takia ilmestyin uneesi. Opetan sinua taistelemaan. Kun harjoittelet jo pentuna, olet aikuisena erittäin hyvä taistelija", Alfa sanoi ja nuoleskeli huuliaan kunnianhimoisesti. Nyökkäsin Alfalle kunnioittaakseni tätä. Alfa lähti tallustelemaan pois päin leiristä, joten seurasin tätä. Kävelimme hetken matkaa, kunnes jouduimme uimaan puron yli. Onneksi Joshua oli opettanut minua uimaan. Tämän jälkeen kävelimme hetken matkaa suoraa, kunnes pääsimme tasaiselle alueelle, jonka ympärillä oli puroja ja lampia.
"Opetan sinua taistelemaan kaikkien laumojen reviireillä. Tänään opetan tietysti Bournen reviirillä. Olin Alfan takana ja kuuntelin tätä.
"Tänään opetan sinua tekemään Takapotkun", Alfa sanoi nopeasti. En keriinnyt tajuamaan nopeasti, kun Alfa jo potkaisi minua takajalallaan kaikkia voimiaan käyttäen. Tämän jalka osui suoraan päähäni. Saman tien kaaduin vatsalleni. Vinkaisin kivusta.
*Mutta miten voin tuntea kipua jos tämä on unta?* ajattelin ihmeissäni. Alfa katsoi minua ilmmeettömänä.
"Et ollut valmiina. Sinun pitää oppia valmiina oleminenkin. Mutta nyt opetellaan Takapotkua. Se oli siis tuo äskeinen. Vielä jonain päivänä osaat sen samalla tavalla kuin minä", Alfa sanoi. Nyökkäsin. Kipu oli jo vähän lakannut.
"Ennen, kun alamme harjoittelemaan sitä sinun pitää tietää nämä asiat. Ensin. Sinun pitää olla erittäin nopea. Jos olet hidas, vastustajasi ehtii älytä, mitä olet tekemässä", Alfa sanoi. Nyökkäsin ymmärtäkseni. Sitten rupesimme harjoittelemaan. Opin mielestäni jo aika hyvin Takaiskun. Ehkä Alfankin mielestä onnistuin hyvin, joten hän ehdotti, että harjoitellaan jotain muuta.
"Seuraavaksi harjoitellaan Otetta hampailla. Se on aika yksinkertainen", Alfa sanoi. Se tapahtui niin, että hyökkäät vastustajasi niskaan ja puret tätä niin kovaa kuin pystyt, etkä päästä irti. Kun vastustaja on heikentynyt, vaihdat otetta kaulaan ja kuristat sen kuoliaaksi. Se oli aika raaka, mutta se oli minusta kivan kuuloinen. Alfa oli näyttämässä tuota minulle, joten pelästyin, että jos hän tappaisi minut.
"Odota hetki", Alfa kuitenkin sanoi ja lähti lonkuttamaan kohti Dawnien reviiriä. Odotin. Kohta Alfa saapui pienen, ruskean suden kanssa.
"Nyt minä näytän tuon taktiikan", Alfa sanoi ja hyökkäsi ruskean suden niskaan. Susi ei vissiin tiennyt mitä Alfa oli halunnut, joten vinkaisi yllätyksestä ja kivusta. Alfa alkoi ravistella sitä niin kauan, että vastustaja ei enää jaksanut panna vastaan. Ruskeasta turkista alkoi vuotaa verta. Ja aika paljonkin. Nyt Alfa puri suden kaulaa niin, että tuo kuoli. Alfa päästi sudesta irti ja se lysähti maahan, edelleen verta vuotaen. Minua vähän puistatti, mutta en halunnut näyttää sitä Alfalle. Olin ihan hiljaa. Alfa opetti tuota koko unen ajan, ja haki jostain aina lisää Henkisusia. Kerran sain yhden tapettua, mutta se oli pentu: heikompi kuin minä.Kohta minua alkoi pyörryttää ja lysähdin maahan.
//Hereillä//
Avasin silmäni ja huomasin taas olevani Pentupesässä. Taisi olla yö, koska emo, Mörkö ja Isabella nukkuivat vierelläni. Huomasin, että minua ei väsyttänyt yhtään. Into paloi sydämessäni, koska kun ajattelin, että saisin olla aikuisena Alfa. Ja vanha Alfa pitäisi siitä huolen. Tarkastelin katseellani emoa. Kaunis susi nukkui vissiin sikeästi. Menin tämän viereen ja nuolin tämän päätä. Rakastin emoani, vaikka tämä saattoi joskus olla ärsyttävä. Samassa Pentupesän uloskäynniltä saapui valtava susi. Huomasin tämän olevan entinen Alfa. Alfan silmissä oli vihaa.
"Mitä sinä teet!?" tämä kysyi vihaisesti. Olin nuollut emoni päätä.
"En mitään", sanoin peloissani.
"Mahtavin Alfa ei nuoleskele emoaan! Jos vielä kerran teet noin, pidän huolen että tapat emosi!" Alfa sanoi ja katosi. Minua alkoi pelottaa. Minun piti siis vältellä emoani.. Siirryin ihan toiseen päähän emosta.
*Anteeksi emo. En halua tuottaa Alfalle pettymystä..*, ajattelin, kunnes nukahdin. Heräsin aamulla Mörön iloiseen vikinään.
"Leikitään jotain!" Mörkö sanoi innokkaasti. Avasin silmäni. Omituinen susi katsoi innokkaasti mustilla ruskeilla silmillään. Huokaisin.
"Kai minä voin", sanoin ja nousin seisomaan.
"Mitä leikitään?" kysyin.

//Mörkö? Ja tää oliki aika lyhyt, koska se alkuperäne poistu jotenki D:

Vastaus:

29 kp:ta!

Nimi: WolkPu

12.07.2016 09:43
Terev

Nimi: Mörkö (Bourne)

06.07.2016 10:42
Oli aamu, ja kullankeltainen aurinko paistoi silmiini. Minun oli pakko herätä. Juoksin heti ulos katsomaan mitä kaikki puuhaavat. Meinimme eilen Hahtuvan kanssa myöhään nukkumaan joten heräsin hyvin myöhään. Partiosudet olivat menneet jo partioimaan, ja metsästäjät metsästämään. En enään jaksanut mennä Betan kanssa seikkailemaan, ajattelin tehdä jotain rauhalisempaa. Lähdin etsimään Hahtuvaa.Hahtuva vaan makasi rehevän tammen juurella, jossa oli tavannut kaksi sutta. Muistin vain ,että toisen nimi oli Hahtuvan mielestä hölmö, sillä kertoi sen minulle illalla.
"Hei ", sanoin ja tallustelin Hahtuvan viereen.
"No hei ", Hahtuva sanoi väliinpitämättömästi. Hän ei olekaan kovin positiivinen kaveri, mutta se ei minua haitannut vaan yritin vähän piristää häntä. Ensin yritin saada häntääni kiinni pyörimällä ympyrää.
"ÄÄLIÖ!" Hahtuva tuhahti. Päätin kokeilla jotain toista tapaa.
"Leikitäänkö Jänistä ja sutta?" kysyin.
"Oletko tosissasi?! Pikkupentujen leikkejä, jos leikimme sen pitää olla jännittävää", Hahtuva sanoo.
"Tiedän hyvän leikin!", Hahtuva lisäsi."Sinä olet Omega ja minä olen Alfa."
"Ei käy, minun pitää olla Beta niin sitten voisin edes harkita!" tuhahdin Hahtuvalle.
"Sinäkö muka minun Betani, JUU, EI KOSKAAN!" Hahtuva tuhahti.
" Kyllä minä sitten voin olla Omega...", sanoin innottomasti. En välittänyt Omegana olemisesta, enkä siitä kuinka Hahtuva määräisi minua.
*Elämä pitää ottaa positiiviisesti*,ajattelin.
"No aloitetaan leikkiminen!" sanoin innokkaana.
"Vielä yksi lisäys. Olet Lean Omega", Hahtuva määräsi.
"Okei", sanoin vielä innottomana.
"No niin Omega nyt minä käsken, että sinun pitää kerätä kaikki sudenjätökset käymälästä ja tuoda minulle", Hahtuva sanoi.
"Selvä on", sanoin kiltisti. Lähdin tallustelemaan kohti käymälää.Sitten ajattelin:
*Ei tämä mikään paha homma ole, mutta kuinka kuljetan ne. Voi ei pitää toimia suulla!* Kun pääsin perille näin vain ISON RUSKEAN KASAN JÄTÖKSIÄ! Noukin päättäväisesti jätokset suuhuni. En tietenkään kaikkea, mutta kaappasin sentään kasasta yhden neljäsosan.Samassa Beta saapui käymälään.
"Mitä Ihmettä sä teet?!"Beta ällisteli.
"Piti kerätä jätöksiä, koska Hahtuva käski", sanoin epävarmana Betalle.
"Miksi tuollaista?" Beta kysyi.
"Leikimme, että olen Lean Omega ja Hahtuva on Alfa", sanoin Betalle.
"Kerron tästä asiasta Catarinalle, joten menepäs nyt pesemään naamasi purossa", Beta sanoi. Kävelin Kalapurolle pesemään naamani, sen jälkeen tallustelin pentupesään jossa oli myös Hahtuva.
"Beta kertookin siitä leikistä Catarinalle", sanoin Hahtuvalle vahingon iloisesti.
"Ei varmana kerro, ja pidän huolen siitä!", Hahtuva sanoi minulle ja rupesi murisemaan.Siitä syntyi tappelu. Ensin Hahtuva hyökkäsi päälleni ja puri minua korvaan.
"AUTS!" minä huusin, mutta tappelu vain jatkui ja jatkui.Silloin Beta, Catarina ja Isabella saapuivat paikalle.
"Mitä te teette, ette kai vaan tappele!" Catarina sanoi.
"Toi alotti!" sanoin.
"Ja se puri mua korvaan!" jatkoin, ja korvastani rupesi tulemaan verta.

//Hahtuva?

Vastaus:

12 kp

Nimi: Hahtuva (Bourne)

05.07.2016 19:50
Heräsin Mörön pälpättäessä emolleni ja Isabellalle.
"Sitten ne rupes murisemaan mulle! Onneks Beta anto nille kunnon läksytyksen!" Mörkö kertoi emoille. Avasin silmäni. Huomasin, että Mörkö oli märkä.
"Mitä varten sinä olet ihan märkä?" kysyin kuulostaen hyvin suloiselta.
"Kuule minä olin Lean rajalla! Betan kanssa. Olisitpa sinäkin ollut, oli tosi hauskaa!" Mörkö sanoi.
"Kiitos, mutta ei kiitos. En vaivaudu Lean rajalle asti turhan takia!" sanoin.
"Sinä et edes tiedä miten sinne mennään!" omituinen susi sanoi kiukkuisesti.
"Lopettakaa nyt riitely!" Isabella ja Catarina sanoivat yhteen ääneen.
"Mutta Isäbella..", Mörkö sanoi.
"Menkääs nyt ulos leikkimään, onko selvä!?" Catarina sanoi. Nyökytin päätäni ja pujahdin ulos pesästä. Mörkö tuli heti jälkeeni.
"Minä menen etsimään Betaa", Mörkö sanoi ja meni karhunvatukkapensaan sisään. Huokaisin ja katsahdin ympärilleni. Rehevän tammen juurella seisoi pari sutta. He katsoivat huvittuneesti minua. He kävelivät eteeni.
"Tervehdys, minä olen Joshua", valkea uros sanoi. Nyökytin päätäni.
*Hölmö nimi*, ajattelin.
"Minä olen Harry", vaaleanharmaa uros sanoi.
"Minä olen Hahtuva", sanoin ja lähdin kohti puroa joka oli leirin vieressä.
"Et mene sinne! Voit hukkua", Joshua sanoi ja meni eteeni.
"En huku, olen Bourne!" tiuskaisin Joshualle. Joshua näytti yllättyneeltä.
"Pentujen ei ole turvallista olla puron lähellä, ilman vartijaa. Jos tulet minun kanssani uimaan?" Joshua kysyy. Tuo tyhmä susi pyysi minua kanssaan uimaan! En olisi lähtenyt jos puro ei olisi houkutellut minua.. Nyökytin päätäni. Olin menossa kohti puroa, mutta Joshua oli menossa toiseen suuntaan.
"Täälläpäin on matalampaa pitempään asti. Tule", Joshua sanoi. Vaivauduin seuraamaan. Puro leveni siinä kohtaa missä oli matalaa. Joshua käveli muittamutkitta veteen. Seurasin tätä. Astuin veteen. Vesi oli vähän kylmää, mutta siihen tottui muutamassa sekunnissa. Kävelin vähän syvemmälle. Joshua oli kauempana kuin minä. Olin menossa samaan kohtaan missä Joshua oli, mutta huomasinkin ettei jalkani ylettynyt siinä kohtaa.
"Koita uida. Se on helppoa, heiluttelet vain jalkojasi veden alla", Joshua sanoi.
*Kaikki sen tietää!* ajattelin. Uiminen sujui helposti ja kohta olin jo Joshuan kohdassa.
"Uidaanko jo rantaan päin?" Joshua kysyi. Nyökkäsin ja uimme rannalle. Joshua ravisteli turkkiaan, joten tein samoin. Silloin kaikki vedet menivät pois turkista. Näin Mörön istuskelemassa valkean nartun kanssa. Kävelin tämän luokse.
"Beta antoi minulle hiirenpalan! Se oli paremman makuista kuin maito!" Mörkö sanoi innostuneesti.
*Beta, Beta, Beta, Beta!! Eikö maailmassa muuta sutta ole!?* ajattelin. Valkea Beta katsoi minua lempeästi.
"Haluatko sinäkin?" Beta kysyi. Nyökytin päätäni. Beta otti vierestään punaisen lihanpalan. Beta työnsi sen minulle. Maistoin palasen ja ihana maku lehahti suuhuni.
*Maukasta!* ajattelin. Nuolin suupieliäni. Sillä aikaa pieni susi ilmestyi Betan viereen.
"Mitä minä nyt teen? Olen jo tehnyt Metsästäjille ja Partiosusille kunnon nukkumapaikat", susi sanoi Betalle.
"Omega, voit mennä nyt syömään. Muut ovat jo syöneet tämän illan aterian", Beta sanoi.
*Ai että Omega?* ajattelin. Samassa Isabellan pää ilmestyi pentupesästä.
"Mörkö ja Hahtuva! On tultava nukkumaan!" narttu sanoi ja katosi pesään. Oitis minä ja Mörkö menimme pesään. Emoni Catarina oli nukkumassa, joten menin tämän viereen makaamaan. Ei kestänyt kauaa, kun itsekin nukahdin.

Vastaus:

16 kp

Nimi: Viti (Dawn)

05.07.2016 16:27
Haukottelin makeasti ja avasin silmäni. Aurinko kutitteli nenänpäätäni ja sai minut aivastamaan.
"Emo?"
Vastausta ei kuulunut. Emo nukkui. Huokaus karkasi pennun suustani ja nousin istumaan. Miksi emo oli noin tylsä? Mitä hauskaa oli nukkumisessa? Ravistin päätäni niin että vielä hiukan lupallaan olevat korvani heiluivat ja oloni tuntui hiukan raikkaammalta. Kumarruin vielä rapsuttamaan oikeaa korvaa takajalallani ennen kuin loikkasin seisomaan. Oli tutkimusretken aika! Samassa kuulin emoni haukotuksen takaani. Käännyin heti hänen puoleensa.
"Menen tutkimaan leiriä!" haukahdin tuijottaen emoa vihreällä silmälläni pää hiukan kallellaan. Hymy kohosi emon sudennaamalle.
"Mene vain, mutta älä mene kauas."
Ulvahdin innostuneesti ja syöksyin ulos pesästä. Sen ulkopuolella miltei törmäsin johonkin. Pyllähdin maahan ja kohotin katseeni ylös säikähtäneenä. Pieni anteeksipyytävä vingahdus pääsi suustani. Huokaisin helpotuksesta tunnistaessani suden, johon olin törmännyt.
"No mutta Viti, mitä sinä täällä teet?"
Tämän silmissä oli leikkisä pilke.
"Hei isä!" haukahdin häntä heiluen villisti. Nousin seisomaan ja ravistelin itseäni.
"Emo lupasi mennä ulos. Tutkin leiriä!"
Ääneni kuulosti hyvin ylpeältä, ja sitä minä olinkin. Olin toden totta jo iso tyttö. Isäni naurahti ja kumartui nuolaisemaan korvaani.
"Menehän siitä sitten jo!"
Isä tökkäisi minua kuonollaan niin, että lennähdin hiukan eteenpäin. Ravistelin päätäni pökertyneenä, mutta lähdin pian jolkuttelemaan kauemmas pesältä. Kuulin vielä, kuinka isäni tassutteli sisään pesän ovesta, ennen kuin keskityin täysin tutkimusmatkaani.
"Hei, Viti."
Hätkähdin huomatessani edessäni tummanharmaat, suuret tassut. Kohotin katseeni ylöspäin ja huomasin katsovani keltaisiin, ystävällisiin silmiin.
"Mistä sinä tunnet minut?" vingahdin yllättyneenä ja ehkä hiukan pelästyneenä. Itse en ainakaan tunnistanut tätä valtavaa urosta, joka tuoksui siltä ruualta, mitä emo söi.
"Olen veljesi", tämä haukahti ja läppäisi korvaani hellästi tassullaan, istahtaen samalla maahan. "Black."
Tuijotin sutta hetken pää kallellaan.
"Velikö?"
Uros nyökkäsi. Uusi tieto ei meinannut mahtua pieneen pääkoppaani, mutta hetken toljotettuani suuni vääntyi hymyyn ja häntäni alkoi viuhtoa maata. Emo ja isä olivat myös hänen emonsa ja isänsä!
"Oletpa sinä iso. Minäkin tahdon olla noin suuri ja vahva", vinguin kateellisena katsoessani veljeäni reilusti ylöspäin. Hänhän oli yhtä suuri kuin isä! Kuulin hänen naurahtavan.
"Kyllä sinä vielä kasvat", hän vakuutti. Kallistin päätäni.
"Lupaatko?"
"Lupaan, siskoseni."
Veli lähti ravaamaan pois päin muutaman muun suden mukana. Jäin katsomaan hetkeksi heidän peräänsä, kunnes käännyin ja jatkoin tutkimusmatkaani. Pian eteeni aukeni jotain kiiltävää ja sinistä. Tassuttelin sen luokse ja katsoin sitä tarkemmin. Sen pohjalta katsoi pieni pentu, minun kokoiseni. Se oli samanvärinen kuin minä, ja teki samoja asioita! Läppäisin sieltä katsovaa pentua tassullani ja jotain kylmää lennähti turkilleni. Kavahdin taaksepäin.
"Se on vettä."
Käännähdin katsomaan taakseni. Valtava, tummanruskea urossusi seisoi takanani hymyillen.
"Vettä? Ja kuka sinä olet?" kysyin ihmetellen.
"Vettä. Sitä voi juoda, se on virkistävää. Vedessä voi myös uida ja sieltä näkee itsensä. Minä olen Alfa."
Suuni loksahti auki.
"Alfa!"
Alfa kuului naurahtavan hiukan. Uros heilautti häntäänsä ja asteli veden luokse, alkaen sitten juoda siitä suuria kulauksia kerrallaan. Seurasin perässä. Vesi tosiaan virkisti! Pian joku kutsui Alfaa, hän kääntyi ja tassutteli pois. Jäin veden ääreen ihmettelemään. Tämän suuren tutkimusretken aikana oli ehtinyt tulla väsy ja nälkä. Korvani lurpahtivat hiukan. En halunnut vielä mennä takaisin! Täällä oli niiiiin jännittävää.. Ravistin päätäni ja yritin unohtaa väsymyksen. Silmäni alkoivat jo lipsua kiinni, mutta se ei estänyt jatkamasta retkeä. Tassuttelin eteenpäin ja päädyin kahden suuren puun eteen.
"Vau", henkäisin. Puut olivat valtavia! Niiden takana tuoksui sudelta. Loikin sinne katsomaan. Ei ketään, mutta.. Siellä oli pehmeää! Oliko tämäkin jokin pesä? Käperryin pesän pohjalle. Testaisin vain, kuinka mukavaa täällä olisi nukkua. Vain testaisin..

Seuraavan kerran heräsin, kun tunsin jonkun tarraavan minua niskanahasta.
"Päästä irti", mutisin unisena. Se joku kantoi minut leirin halki ja kumartui päästäkseen sisään oviaukosta. Tunsin vielä, kun minut laskettiin jonkin pehmeän viereen. Hajusta tunnistin sen emokseni.
"Hyvää yötä, Viti", kuulin hänen sanovan. Tunsin hänen koskettavan kylkeäni kuonollaan, ennen kuin nukahdin taas.

Vastaus:

32 kp:ta!

Nimi: Kaakao

05.07.2016 13:57
Mörkö-Bourne

Hahtuva nukkui Catarinan vieressä. Katsoin kuinka Hahtuvan kyljet kohoilivat tämän hengittäessä. Catarinakin nukkui, joten minlla ei ollut mitään tekemistä.
"Isäbella,Isäbella! Minulla ei ole mitään tekemistä", muut heräsivät minun huutooni.
"Mörkö, en ole Isäbella vaan ISABELLA!! Usko jo, mutta mitä sinulla oli asiaa?"Isabella sanoi vähän lempeämmin.
" Minulla ei ole tekemistä", huusin.
"Mörkö ole hiljaa, kun nukkuu ei tarvitsekaan olla tekemistä!" Hahtuva huudahti.
"Noh, kun heräsit voit mennä ulos leikkimään", sanoo Isabella.
"Selvä", sanoin ja syöksyin ulos. Kuulin Isabellan huokaavan. Ulkona kaikki katsoivat minua ihmeissään.En välittänyt katseista vaan kävelin päättäväisesti kohti karhunvatukkapensasta, en edes tiennyt mitä siellä oli, mutta kuulin sieltä ääniä. Huomasinkin Windyn ja Sandran jotka puhuivat vakavalla äänensävyllä. He huomasivatkin minut. Käytin tilaisuutta hyväkseni ja huusin :
"Leikitään!" Alfa ja Beta katsoivat minua huvittuneesti.
"Kai Beta voi tulla leikkimään kanssasi", Alfa sanoi, ja vilkaisi Betaa.
"Kyllä minä voisin tulla", Beta sanoi ja käveli minun luokseni.
"Tuletko kiertämään reviiriä kanssani?"Beta kysyi, ja hymyili minulle.
"Jooooo, tietenkin tulen!" huusin ja juoksin ympyrää pienessä tilassa.
"Lähdetään sitten", sanoi Beta. Nyökkäsin ja puikkelehdimme ulos leiristä. Reviiri näytti hyvin isolta ja maailma avautui eteeni.
"Haluatko käydä Lean rajalla?"Beta kysyi.
"Kyllä, se olisi mielenkiintoista" , minä sanoin.
"Haittaako siis, jos uimme puron yli?" sanoi Beta.
"Ei haittaa" , sanoin. Beta nyökkäsi ja pingoimme kohti Lean rajaa. Näin jo puron edessäni, ja saavuimme jo perille.
" Koetan ensin kuinksa kylmää vesi on", sanoi Beta huomaten minun huolestuneen katseen.Beta koetti jaloillaan vettä.
"Lämmintä se on, tule niin uimme puron yli",Beta sanoi ja meni vähän syvemmälle.Minäkin menin veteen kaulaani myöden ja sanoin:
" En uskalla tulla syvemmälle, en osaa uida!" huudahdin pelokkaasti. Beta tuhahti:
" Kaikki Bournet osaavat uida!" se rohkaisi minua ja uin Betan vierellä puron toiselle puolelle. Se oli loppujen lopuksi ihan helppoa. Kävelimme Lean rajalle.
"Lean Partiosudet ovat lähistöllä, haistan ne",Beta sanoi.
"Ooh, sulla on hyvä nenä!" sanoin ja rajalle ilmestyi kolme sutta.
"Tervehdys Maelie,Owen ja Elodie" ,Beta sanoi väliinpitämättömästi.
"Keitä te ootte ja mistä te tuutte ja mitä teette!?" kysyin ja menin Lean reviirille ja pyörin susien ympärillä. Säikähdin kun kuulin kolmikon murisevan.
"Tule tänne omalle reviirillesi äkkiä!" Beta huusi kauhuissaan. Juoksin äkkiä Betan luokse, mutta kolmikko seurasi minua.
"Tämä on vastoin Laumalakia!" eräs kolmikosta huudahti. Mutta Beta hyökkäsi niiden kimppuun ,niin he perääntyivät omalle reviirilleen ja juoksivat pois näkyvistä.
"Eikö tämän päivän seikkailu ole ohi, lähdetään kotiin",Beta sanoi.
"Joo, ja huomenna mennään Dawnin rajalle!" sanoin ja lähdimme kotia kohti.

//joku?

Vastaus:

28 kp:ta!

©2018 Kristallisudet - suntuubi.com